Alkulämmittely

/in /by

Olemme kokoontuneet (uuden) juoksukoulun kanssa neljä kertaa. Tänään on viides yhteistreeni.

 

Aiempien tapaamisten yhteydessä olemme saaneet asiantuntija-apua mm.ravintoon liittyen. Edellisen kokoontumisen yhteydessä keskityimme alkulämmittelyyn ja venyttelyliikkeisiin.

 

Kuinkakohan moni juoksija tekee alkulämmittelyn ennen juoksulenkin alkua?

 

Minulla ei ole tästä tutkimustietoa, mutta veikkaan, että todella harva.

 

Aiemmissa juoksukouluissani en ole kiinnittänyt alkulämmittelyyn juurikaan huomiota. Olemme ottaneet alkulämmöt kävelemällä viitisen minuuttia ja lähteneet sen jälkeen hölkkäämään hitaalla vauhdilla.

 

Tämän vuoden juoksuskolelaiset tekevät jokaisessa harjoituksessa erittäin perusteellisen alkulämmittelyn.

 

Lämmittelyn pääpaino on nilkan ja pohkeiden aktivoinnissa. Pohjola Sairaalan fysioterapeutti KatjaVuola opetti meille viime viikolla neljä erittäin hyvää liikettä, joista yksi on hyvin yksinkertainen “päkiälle nousu”. Ja niitäkin voi tehdä monella eri tavalla, mutta tärkeää on se, että paino tulee ns.kakkosvarpaan päälle (pottuvarpaan viereinen varvas).

 

Pohkeiden jälkeen teemme polvien pyörittelyliikkeitä ja sen jälkeen keskitymme lonkan alueen avaamiseen. Vielä ennen varsinaista juoksua keskitymme hetkeksi hartioihin.

 

Tähän kuluu kymmenisen minuuttia. Se on hyvä investointi.

 

Uskon, että hyvällä lämmittelyllä voidaan välttää (monia juoksijoita) piinaavia vammoja.

 

Juoksu kuormittaa nilkan ja pohkeen lihaksia erittäin paljon. Vaikka puhumme askeleesta, niin kyseessähän on yhden jalan hypystä. Ja sen juoksuaskeleen aikana yhden jalan päälle tulee 2,5 kertainen määrä kunkin juoksijan elopainoa.

 

Ei siis mikään ihme, että suurella osalla juoksijoista on ongelmia nilkan ja pohkeen alueella.  Uskon, että nämä ongelmat olisivat vältettävissä hyvällä alkulämmittelyllä.

 

 

Pohjoisnapa

/in /by

Vuonna 2005 päätin lähteä reissulle, joka muutti elämääni melko radikaalisti.

 

Määränpää oli pohjoisnapa, maapallon pohjoisin kolkka.

 

Ja siitä lähtien pohjoisnapa on ollut erityistarkkailussani.

 

Olen seurannut, näin lopputalven tai alkukevään aikana, kuinka pohjoisnavan jääaseman perustaminen sujuu.

 

Viimeisten vuosien aikana jääaseman, jota Barneoksi kutsutaan, työstäminen jäälautalle on ollut aina vaan hankalampaa. Tänä vuonna keli on ollut niin hanurista, että tutkimustiimin on ollut vaikea löytää soveliasta paikkaa jääleiriä varten.

 

Olin siinä luulossa, että eilen sunnuntaina oli tämän talven viimeinen hiihtotreeni. No ei ollut.

 

Kävin kiskaisemassa tänään vielä 1,5 h treenit ja nyt voi sanoa, 99,999% varmuudella, että tässä se oli.

 

 

Umpihankihiihtoa

/in /by

Uskon, että monessa huushollissa ei riemuittu tämän päivän lumimyräkästä. Ja ymmärtäähän sen, mutta minä olin tosi innoissani.

 

Lunta oli tupruttanut sen verran, ettei nastoista ollut iloa. Mutta ei nyt mitään haittaakaan, joten pistin vanhat Icebugit alle ja annoin palaa. Juoksin hangissa ja ties missä reilun pari tuntia.

 

Huomasin Espoon keskuspuistossa, että latukone oli käynyt hommissa aamun aikana, joten kotiin tultuani vaihdoin vaan monot jalkaan ja palasin keskuspuistoon….

 

…vain huomatakseni, että ladut olivat jo melko ummessa. Hiihto muistutti välillä umpihangessa etenemistä, sillä suksen pohjassa oli viiden sentin kerros lunta.

 

Kuten ehkä jotkut muistatte, “se on kuin rahaa pistäsi pankkiin” on yksi lempilausahduksia. Tarkoittaa siis sitä, että mitä enemmän uurastaa, niin kunto sen kun kasvaa.

 

Kuluneen pääsiäisen aikana tuli treenattua todella hyvin. Kellotin yli 15h neljän päivän aikana.