Arktinen asia

/in /by

Luin presidentti Niinistöstä jutun Finland Today-julkaisusta.

 

Artikkeli ei käsitellyt hänestä kirjoitetuista kirjoista, vaan esillä oli paljon tärkeämpi asia. Arktinen alue ja siellä (täällä) tapahtuvat muutokset, joiden heijastusvaikutukset ulottuvat maailman jokaiseen kolkkaan.

 

“If we lose The Arctic, we lose the world” sanoo presidenttimme. Ja hänen sanoillaan on ollut paljon kansainvälistä painoarvoa.

https://finlandtoday.fi/president-niinisto-in-north-russia-if-we-lose-the-arctic-we-lose-the-world/

 

Kävin perjantaina Ulkoministeriössä tapaamassa Arktisen Neuvoston porukkaa. Keskustelimme mm.siitä, miten tulevaa Grönlannin jäätikön ylitystä ja Arktisen Neuvoston toimintaa nivotaan yhteen tämän projektin aikana.

 

https://twitter.com/JukkaViljanen

https://um.fi/news/-/asset_publisher/GRSnUwaHDPv5/content/seikkailujuoksija-arktisella-asialla?curAsset=0&stId=47307

 

 

 

 

 

Ulkoistaminen

/in /by

Yritykset ja kunnat ovat kilvan ulkoistaneet toimintojaan 2000-luvun aikana.

 

Pahoitteluni tästä huonosta aasinsillasta, mutta tuntuu usein siltä, että myös me ihmiset, kuluttajat…vai miksi meitä nyt pitäisi kutsua… olemme ulkoistaneet tärkeitä toimintoja, esimerkiksi ajattelun, joillekin muille.

 

Emme ole kuskin paikalla. Ehkäpä just ja just pelkääjän paikalla tai sitten takapenkillä.

 

Tämä tuli mieleen lukiessani päivän hesarista (netti) artikkelia “moni syö turhia lääkkeitä….”.

 

Olemme ulkoistaneet ajattelun ja uskomme sokeasti vaikkapa ranteeseen kiinnitettävää värkkiä, jonka mukaan määrittelemme, olemmeko nukkuneet hyvin-kohtalaisesti-huonosti ja minkälainen vire (ilmoitetaan väreinä..) minulla juuri nyt on jne yms.

 

Taitaa käydä niin, että oman älyn käyttö jää vähemmälle. Kannattaa muistaa, että (myös sen)valtatyhjiö täyttyy aina.

 

Näillä mietteillä juoksulenkille!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Puhetyöläinen

/in /by

Tein ekan puhekeikan 12 vuotta sitten.

 

Eräs puhetyön ammattilainen sanoi minulle taannoin, että siinä 20. puhekeikan jälkeen homma alkaa luistamaan.

 

Tässä on koettu vuosien varrella monenlaisia tilanteita. Pahin oli se, kun jo toisen minuutin jälkeen tiesin, että luento on menossa täysin päin prinkkalaa. Myös kuulijakunta eli jännityksessä, että mitenköhän tuo mies klaaraa tämän keikan.

 

Luento kesti kaksi tuntia. Elämäni pahin kaksituntinen. Hiki vaan valui.

 

Sain homman jotenkin kasaan ennen loppua, mutta nöyryyttävä kokemus se silti oli. Episodin jälkeen tein päätöksen, että valmistaudun huolellisesti jokaiseen puhekeikkaan ja se päätös on pitänyt.

 

Puhetyötä piisasi tiistaina Vanajanlinnassa aina myöhäiseen iltaan asti. Juoksu on tähän verrattuna lasten leikkiä.