Lars ja Salo ovat päässeet turvallisesti Itä-Grönlantiin. Larsin kertoman mukaan paluumatkalla Länsi-Grönlannista itään satoi lunta kuulemma hurjasti.
Hän lähetti minulle muutaman uuden kuvan, joista jaan teille kaksi. Lähipäivinä satelee lisää kuvia, kunhan ehdin ne tallentaa koneelle.
Yllä kuva mun suosikkikoirasta, joka hyppi aina juoksun jälkeen syliin. Ja sitä ennen.Ja sen aikana.
Kirsin kutomat sukat lämmittivät varpaita.
Yksi HS:n jutun lukenut pääkaupunkiseudun K-kauppias lupasi toimittaa mämmiä kotiin asti.
No, mitä itse juttuun tulee, niin otsikko on väärä. Kuten todettua, niin rämpimistä se suureksi osaksi oli.
Funtsaisin sunnuntain lenkin aikana ensi vuoden loppupuolen tapahtuvaa aikana aavikon ylitystä. Mitä tavoitteen saavuttaminen vaatii ja kuinka aion ne saavuttaa.
Harjoittelu. Grönlannin jäätikkö osoitti, että peruskunto on hyvä. Palauduin hyvin pitkän päivän rasituksista.
Arabian hiekka-aavikon ylitys on haastavampi tehtävä verrattuna esim.Saharaan tai Kalahariin.
Siellä ei ole mitään muuta kuin hiekkaa ja sitä on kuulkaa paljon. Aavikko on maailman suurin yhtenäinen hiekkaerämaa. Sieltä (ja Namibian aavikolta) löytyvät maailman korkeimmat hiekkadyynit.
En aio ylittää dyynejä juosten, sillä se olisi mahdoton tehtävä. Yritän löytää autiomaasta mahdollisimman juostavan väylän, mutta siitä huolimatta pehmeää alustaa on luvassa. Se on yksi syy, miksi jaloissa on oltava jerkkua nykyistä enemmän. Aion juosta siellä joka päivä 50 kilometriä.
Hyvän peruskestävyyden ja palautumisen lisäksi tarvitsen siis lisää voimaa. Teen sen osalta toimenpiteitä jo kuluvan kesän aikana. Kerron, kun suunnitelma on valmis ja kuinka toteutus tapahtuu.
Juoksin sunnuntaina noin 1,5h lenkin. Kulku on kevyttä. Varmaan kaikki tuntuu kevyeltä jäätiköllä ryynäämisen jälkeen. Ja nautin lämmöstä ihan suunnattoman paljon.
Pidän maanantaina juoksuvapaan. Tiistaina, keskiviikkona, pe-su taas juoksulenkkiä.
Kun aikoinaan päätin alkaa seikkailemaan, niin moni sanoi, että “ootko ihan kaheli?”. Eräs TV-toimittaja sanoi minulle Kuntomessuilla (nykyinen GoExo) vuonna 2006 “Jukka, saat tuolla tempauksella hullun paperit”.
Olin sitä ennen ilmoittanut hänelle, että lähden Pohjoisnavalle juoksemaan ja maastopyöräilemään. Tuo toimittajan lause ei saanut minun intoa laantumaan, päin vastoin.
Pääsin jopa erän lehden pääkirjoitukseen. Matkaani Pohjoisnavalle verrattiin kusiaspesässä istumiseen. Ja minun into kasvoi taas piirun verran.
“Ei tuossa ole mitään järkeä, tuo on mahdotonta, eikö aikainen ihminen keksi mitää järkevämpää tekemistä…..”. Näitä ja monia muita lausahduksia on mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos viimeisen lähes 15 vuoden ajan.
Sanojen voima on valtava. Niillä voi lannistaa tai kannustaa. Joka kerta, kun kuulen jonkun sanovan, että “eihän noin voi asioita tehdä tai tuo on kyllä mahdotonta”, niin meikäläinen vaan innostuu.
Tapaan luennoilla ihmisiä, joita tällaset lauseet ovat musertaneet. uhujana minun yhtenä tehtävänä on deletoida lannistavat lauseet pois ihmisten mielistä.
Grönlannin jäätikköä ylittäessäni tapasin pari muuta retkikuntaa sekä amerikkalaispariskunnan, joka asuu 4kk vuodessa ex.tutka-ja sääaseman Dye 2:n vieressä “Raven campissä”.
Jokainen heistä piti joko hyvin outona tai kahelina, että taivallan jäätikköllä ilman suksia.
No sitähän se tietty oli, mutta jonkun sen piti tehdä.
Kuten olen aiemmin sanonut, niin mielestäni on mahdotonta juosta koko Grönlannin jäätikön halki. En sano sanaa mahdoton kovinkaan helposti, mutta tässä kohdin kirjoitan sen varmalla kädellä.
Sunnuntain Hesarissa on muuten jäätikkötaivalluksesta lisää.
Eilinen lenkki meni aika tuubiin. Oikean jalan pohje tuntuu vähän kireältä, mutta muuten jalat tuntuivat freesiltä. Käytin jäätiköllä kohtuu jämerää Mizuno Daichi 4 -jalkinetta, mutta täällä kotimaisemissa jatkan suhdetta Columbia Montrail Caldorado-maastokengän kanssa.
Juoksen tänään saman pituisen lenkin kuin lauantaina.
