Grönlannin jäätikköjuoksua voi hyvällä omatunnolla kutsua myös suureksi puurojuoksuksi.

 

Aion (nimittäin..) syödä ihan pirusti puuroa matkan aikana.

 

Tutut tämän jo tietävätkin, mutta olen puurofani numero yksi.

 

 

Yllä oleva kuva on otettu Saharassa halkijuoksun aikana. Söin sielläkin ihan helvetisti puuroa.  Tuossa menee kitusiin yksi kattilallinen (huom!) Suomesta tuotua luomukaurapuuroa.

 

Kalaharissa söin joka päivä Tiger-merkkistä puuroa, joka keitettiin lähes kerman paksuiseen maitoon.

 

Kerron toisen tarinan tästä lievästä puurohulluudesta. Kuten jokin aikaa sitten kerroin, niin olen vieraillut Lähi-Idässä kohtuu paljon viimeisen neljän vuoden aikana (mutta palataan siihen tarkemmin seuraavan aavikkojuoksun yhteydessä..).

 

Asuin ihan käytönnön syistä diplomaattialueen vieressä olevassa hotellissa, joka ei siis todellakaan ollut mikään murju.

 

Aamiais-sali oli iso ja täynnä erilaisia herkkuja. Kokit loihtivat hotellivieraiden silmien edessä upeita aamupaloja.

 

Mutta vain yksi hotellin asiakas suuntasi katseensa kohti puurokattilaa… ja se olin minä.

 

Ja pirun hyvää huttua (siis puuroa) se olikin. Ja olin ainoa, joka sitä söi. Muut vetivät makkaraa, pekonia, munakkaita, kakkuja ja muita “herkkuja” kitusiinsa, mutta minä söin vain puuroa (ja join kahvia).

 

Ilmoitin Antille viime viikkoisen Lapin leirin yhteydessä, että aion todella panostaa puuroihin Grönlannin jäätikköjuoksun aikana. “No eipä ollut yllätys”, vastasi (hieman huolestunut) tiimikaverini.

 

Se mitä puuroa aion syödä on vielä arvoitus. Sain eilen kaverilta testattavaksi retki-riisipuuroa.

 

Olisi tietenkin mukava saada matkalle puurosponsori, mutta en tunne puurofirmoista ketään. Vinkatkaapa, jos te tunnette.

 

Juoksin lauantaina kaksi lenkkiä. Eka kesti hieman päälle kaksi tuntia ja kolme tunnin kuluttua sen päättymisestä, juoksin toisen. Siihen kului 1h15 min.

 

PS. Söin jälkimmäisen päälle kaksi (runsasta) lautasellista riispuuroa.