Kirjoitushommia

/in /by

Kirjoitan pitkästä aikaa lehtijuttua, joka ilmestyy huhti-toukokuun vaiheessa uudessa Polkujuoksija-lehdessä, jonka kustantaa Kustannus Oy Juoksija.

 

Minulla oli viime syksynä palaveri Tomi Savolaisen kanssa, joka toimi aiemmin Juoksijan päätoimittajana. Sen pestin jälkeen hän siirtyi firmamme digipäälliköksi eli vastaamaan mm.uusista nettisivuista yms.

 

Funtsailimme Tomin kanssa, että mitäs kaikkea kivaa me voitais yhdessä tehdä ja heitin ihan spontaanisti idean “polkujuoksu”-lehdestä.

 

Tomi innostui, totta kai. Vein asiaa eteenpäin yrityksessämme ja pian meillä olikin uuden lehden eka toimituspalaveri, johon osallistui myös sisältöjohtajamme Seppo Anttila.

 

Olin kokouksessa niin hövelillä tuulella, että lupasin ottaa vastuulleni polkujuoksukenkätestin ja kirjoittaa myös artikkelin

“Running for the Arctic” juoksusta.

 

No tässä sitä nyt ollaan. Ulkona paistaa aurinko ja minä mietin kuumeisesti, että miten saan 10000 merkkiä kasaan.

 

Sen verran voin paljastaa, että artikkeli on teemaltaan samanlainen kuin vuonna 2007, jolloin kirjoitin Juoksijaan kolumnin “Toivematka”.

 

Polkujuoksukenkien tilaaminen, niiden testauttaminen ja  testiraporttien pohjalta artikkelin kirjoittaminen on ISO duuni. Tein sitä Juoksija-lehdelle yli 10 vuotta sitten, joten tiedän mistä puhun.

 

 

Kaksi kuukautta lähtöön

/in /by

Lähden aika tarkalleen kahden kuukauden kuluttua kohti jäätikköä tiimikaverini Antti Siltalan kanssa.

 

Lennämme ensiksi Reykjavikiin, jossa yövymme. Seuraavana päivänä pienehkö potkurikone vie meidät Grönlantiin Kulusuk-nimiseen paikkaan.

 

Kulusukissa lentokone vaihtuu helikopteriin!  Viimeistään siinä vaiheessa meikäläinen jo innostuu.

 

Voisin istua helikoperissa päiväkausia varsinkin jos pääsee istumaan heli-kuskin viereen. Sitä ei voi mitenkään verrata tavallisella lendekalla lentämiseen.

 

Lennämme helikopterilla Kulusukista Tasilaqiin, jossa tapaamme Larsin.

 

Lars on tiimin paikallinen pomo, joka hoitaa siellä tälläkin hetkellä retkikunnan asioita. Viime viikolla tilasimme häneltä polttoaineitta retkikeittimiä varten.

 

Tasiilaqista on lyhyt helikopterilento määränpäähän, Isortoqiin.

Mikäli sääikkuna on hyvä, niin pyrimme lähtemään jäätikölle parin päivän kuluttua saapumistamme.

 

Otaksun, että nämä kaksi kuukautta menevät ihan hujauksessa.

 

Mitä treeneihin tulee, niin teen vielä ainakin yhden kovennetun jakson, mutta muutoin pyrin vaan ylläpitämään hyvää juoksukuntoa…ja pysymään terveenä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Parin minuutin viikkotreeni?

/in /by

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/02/14/hyvia-kuntoilu-uutisia-sohvaperunoille-parin-minuutin-viikkotreenilla-kovia

 

No olipahan taas “uutinen”.  Jutustä puuttui minulle tärkein asia;

liikunnan tuoma hyvä olo ja nautinto.

 

Juoksen sen takia, että se on hemmetin hauskaa. Jokainen lenkki on suuri ilo.

 

Miksi muuten edes juoksisin, jos en siitä nauttisi. Elämä on liian lyhyt, jotta se kandeisi tuhlata tyhmiin asioihin.

 

Juoksin ihan yhtä paljon ja usein, vaikka en seikkailisi pitkin maailmaa.

 

Olin tänään erään sanomalehden kuvauksissa. Ja sekin oli pahuksen hauskaa. Sain juosta erään lähipellon poluilla iahn sydämeni kyllyydestä.

 

Tämän päivän kuvaaja oli raudanluja ammattimies,, mutta olen joskus ollut kuvauksissa, jossa meikäläinen on viilettänyt tuntitolkulla “vain yhden kuvan takia”.

 

Minulla oli kuvauksissa jalassa ikivanhat Asicsin nastalenkkarit. En ole käyttänyt niitä viiteen vuoteen, mutta nyt ne pääsivät mukaan laajalevikkiseen lehteen.

 

Vanhus-nastareilla oli muuten todella kiva juosta, mutta pidon suhteen niiden parhaat päivät ovat takana. Ihan kun olisi ollut wanhat tekohampaat kengän pohjassa.