Niin uskomattomalta kun se tuntuukin, niin lähdemme tänään Pentti Pena Kotiahon kanssa viimein kohti tuhannen ja yhden yön maisemia.

Toivottavasti meidän seikkailu ei kestä ihan yhtä kauan.

Monet ovat kysyneet, että “mikä fiilis” ja toiset “miksi”.

Käsi sydämellä, fiilis ei voisi olla parempi. Tätä seikkailua on veivattu vuosikaupalla ja nyt tuntuu jopa aika uskomattomalta, että se vihdoin toteutuu.

“Juttaurpislaismaisesti”…kiitos kaikille tukijoille. Teitä on niin iso joukko, että en ehdi naputella kaikkien tässä projektissa mukana eläneiden nimiä.

Tämän 7 vuoden aikana rinnalla ovat seisseet niin myötä-kuin vastamäessä Voutilaisen Pekka, Kotiahon Pena ja tietenkin tänne Nuuksion perusleiriin jäävä Kirsi.

Ja sitten on liuta mahdollistajia, kuten Medifon/Mika, Rab/Heikki , Kauko Oy/Panasonic Toughbook(Juha, Kössi), Merrell/Sami ja Vandernet/Antti. (vielä ehtii tukijaksi mukaan!).

Frendeistä mm. Ville, Jaska, Rauno ja Pata ovat aina sanomassa kannustavan sanan.

Sen sanon, että aina kannattaa sanoa kyllä.

Mikael ja Sari Heerman kysyivät viime keväänä tulisinko Nuuksio Backyard-juoksutapahtuman 2021 suojelijaksi. Vastasin, jep!

Heinäkuussa tuo hieno juoksutapahtuma sitten toteutui. En vieläkään tiedä, mitä suojelija tekee, mutta olin siellä jonon jatkona kiinnittelemässä sponssilakanoita ja tekemässä muuta talkooduunia.

Paikalla oli myös Yle ja sieltä mainio parivaljakko Jyri ja Sacha. Kivimäen Jyri haastatteli minua kisan aikana muutamaan otteseen ja siinä skaban jälkeen erotessamme Jyri huikkasi, että jutellaan tuosta sun arabiajuoksusta vielä myöhemmin lisää.

Olin keskustellut Ylen kanssa yhteistyöstä jo aiemmin, mutta ne ideat eivät lähteneet lentoon. No nyt lähti ja rakettina.

Tässä kohtaa blogikirjoitusta on nostettava esille Mattsonin Jani from Janin Paja, johon tutustuin pari vuotta sitten. Mies on maan eturivin kuvaaja, josta työnäytteenä käy vaikkapa Lasse Viren-dokkari. Ystävystyimme ja pohdimme miten tämä hieno arabiajuoksu saataisiin mahdollisimman laajan porukan näkökenttään.

Aiemmin ilmassa heiluneet punaiset langan säikeet alkoivat pikku hiljaa punoutua yhteen. Ja kun tähän porukkaan liitettiin vielä Ylen Sjöblomin Petri niin avot.

Syyskuusssa Team Arabia eli Jyri, Petri, Jani ja Kotiahon Pena istahtivat saman pöydän ääreen. Jyri esitteli piirustuslaudallaan kehittämänsä hankkeen, jonka lopputulos on nähtävillä 6.12.alkavassa aavikkojuoksussa.

Tiimiin tuli heti tuon palaverin jälkeen uusia jäsenia. Virkkalan Jussi ja Lahtisen Terho Movesenseltä sekä Harri Lammi Wakeonelta. Muitakin heppuja on näistä yrityksistä mukana, mutta tässä esiteltyinä ne, jotka ovat tulleet minulle tutuiksi viimeisen parin kuukauden aikana.

Jos on tahto keksii keinot. Edellä mainittu porukka pisti hösseliksi ja niin vain hieno seurantaprojekti tuli mahdolliseksi. https://yle.fi/urheilu/3-12175392

Lopuksi, meillä on Saudeissa hieno tiimi. Olen tuntenut Delta Adventuresin heput jo marraskuusta 2014 alkaen, joten tuttujen aavikkokettujen kanssa ollaan liikkellä.

Tämäkin aavikkoseikkailu on mitä suuremmassa määrin tiimityötä.

On tärkeää löytää oikeat henkilöt oikeille paikoille ja kun näin tapahtuu, niin voimme toteuttaa YHDESSÄ hankkeita, joita monet pitävät “mahdottomilta toteuttaa”.

Ja tähän loppuun vastaus usein esitettyyn kysymykseen “miksi”?

Minun puolesta siihen osaa vastata Sammy Davis Jr. biisillään “I gotta be me”. Tässä siitä yksi säkeistö.

I want to live, not merely survive
And I won’t give up this dream
Of life that keeps me alive
I gotta be me, I gotta be me
The dream that I see makes me what I am