Tuleviin ja menneisiin lumisateisiin voi suhtautua monella eri tavalla.

Niitä voi sadatella, mutta tilanne ei siitä miksikään muutu.

Suhtaudun tulevaan lumimyräkkään urheilijan asenteella. Mitä enemmän sitä tulee, niin sitä enemmän saan sitä pihalta (ja ties mistä) kolata.

Kunto kasvaa ja läski tirisee. Ja kuten pankkimies-isäni tapasi sanoa, “se on kuin pistäisi rahaa pankkiin”.

Kävin juoksemassa ennen myräkän alkua. Reitti kulki Nuuksiontien reumustaa. kohti etelää.

Käveytie oli auraamatta, joten siinä juokseminen oli verrattavissa aavikko-olosuhteisiin. Juoksin myös jonkun aikaa kevyessä lumihangessa. Se on hyvää treeniä mm.jalkaterille, joita pitää vahvistaa (huomattavasti) ennen seuraavan aavikkojuoksun alkua.

Juoksuvauhti on treenilenkeillä tosi maltillinen. Yritän keskittyä enemmän vaikuttavuuteen kuin vauhtiin. Tällä tarkoitan sitä, että keskityn hyvään juoksuasentoon vauhdin kustannuksella.

Hitaat lenkit ovat tämän vuoden teema…ainakin enemmän kuin aikaisempina vuosina.

PS. Kirjoitin taannoin, että Arabiajuoksu on 99% varmuudella viimeinen pitkä aavikkojuoksu. Onneksi en ollut sanoissani liian ehdoton..

On nimittäin 99% varmaa, että se onkin vasta toiseksi viimeinen aavikkojuoksu. Näin ne tilanteet elää….