Yksi tämän (ja tulevienkin…) vuosien teema on juosta taas enemmän poluilla.

Siis palata wanhaan.

Niin kauan kuin olen juossut, niin hyvin suuri osa lenkeistä on suuntautunut tieverkoston ulkopuolelle eli metsiin.

Viime vuonna juoksin enemmän hiekkateitä kuin polkuja ja se oli snadi virhe.

Juoksin sunnuntaina pääosin poluilla ja nimenomaan sellaisissa paikoissa, johon meikäläisen jalka ei ole aiemmin laskeutunut.

Kesän tavoite on löytää uusia polkureittejä täältä Nuuksiosta. Ja niitähän täällä riittää.

Paras keino niiden löytämiseksi on lähteä vaan uteliaana katsomaan, mihin ne polut johtavat. Vähän niin kuin muutenkin elämässä….

Minulla ei ole mukana karttoja,kompassia puhumattakaan GPS-laitteista. Aurinko riittää ja yritän käyttää myös pollaa parhaani mukaan.

Sitä voisi verrata sanaristikon täyttämiseen. Jalkojen lisäksi aivonystyrät ovat käytössä.

“Tanssi, parkour, mailapelit, joukkuelajit, hiihto tai vaikka polkujuoksu. Lajit, joissa joudut miettimään seuraavaa askelta, silmän ja käden liikerataa tai seuraavaa syöttöä, ovat Helsingin yliopistossa työskentelevän aivotutkija Minna Huotilaisen mukaan paras tapa kasvattaa tuiki tärkeän harmaan aineen määrää.” (Lähde:Iltalehti).

“Harmaan aineen tiheys on yhteydessä esimerkiksi opintomenestykseen, pitkäkestoiseen muistiin ja parempiin urheilusuorituksiin. Harmaan aineen kato puolestaan liittyy älyllisen suorituskyvyn laskuun esimerkiksi muistisairauksissa.

– Aivolle tekee hyvää joutua töihin. Lukuisien eri tutkimusten mukaan liikunta lisää aivojen harmaan aineen tiheyttä ja määrää. Ikääntyminen puolestaan vähentää sitä. Ihminen ei tyhmene iän myötä, päinvastoin, mutta mitä vähemmän ja harvemmassa harmaata ainetta on, sitä vaikeammaksi käy oppia uusia asioita, jotka eivät liity aiemmin opittuun. Aivoterveyden kannalta liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat elintärkeitä, Huotilainen painottaa”.

Polut rasittavat enemmän kehoa kuin tasaisella alustalla eteneminen. Se vuoksi on hyvä muistaa, ettei makeaa mahan täydeltä….