Juoksin lauantaina entisissä kotimaisemissa, siis Saunalahden alueella.

Asustelin siellä vanhempieni kanssa viime vuosituhannella, jolloin seutu muistutti …jos ei nyt maisemaltaan…niin “maalaisuudellaan” nykyistä asuinpaikkaamme Nuuksiota.

Ostimme myöhemmin Kirsin kanssa kyseisen paikan ja viihdyimme (hyvin) Saunalahdessa noin 10 vuotta. Muuttopäätöksen taustalla oli se, että (kiitos metropäätöksen) Lounais-Espoosta on tullut rakennusliikkeiden temmellyskenttä.

No, en mene tähän aiheeseen sen syvemmälle, sillä tarkoitus on kertoa juoksulenkistä entisillä asuinalueella.

Kyseessä on siis meren kupeessa oleva alue, jossa muutenkin tulee jonnin verran enemmän kuin sisämaassa.

Ja lauantaina blosasi oikein kunnolla. Välillä ei meinannut päästä eteenpäin. Ihan kuin olisi juossut juoksumatolla. Jalat käy, mutta etenemistä ei tapahdu.

Myötätuulessa meinasi puolestaan lentää nokalleen.

Olisin juossut mielummin Keskuspuiston puolella, jolloin olisin välttänyt suurimmat puhurit, mutta baana on vielä jäässä, joten juoksin pitkin poikin alueen asvalttiteitä.

No, kiitos lauantain olosuhteiden, treeni oli enemmänkin mentaalinen kuin fyysinen.

Tein illalla saunarakennuksemme”sporttihuoneessa” vielä kevyen palauttelutreenin.

Tänään ohjelmassa on kaksi juoksulenkkiä, joista ensimmäinen on aamulla polulla ja toinen myöhemmin iltapäivällä hiekkatiellä.