Power 9

/in /by

Ihmiset elävät nykyään aiempaa pidempään.

Joku, lievään sarkasmiin taipuvainen, on tosin ilmaissut tämän asian seuraavasti: “Me emme elä kauemmin, vaan kuoleminen kestää vain pidempään”.

Olen kirjoittanut useaan otteeseen ns. sinisestä vyöhykkeestä (Blue Zone), johon kuuluvat Japanin okinawalaiset, Italian sardinialaiset, Costa Rican nicoyalaiset, Kreikan ikaríalaiset sekä Loma Lindan seitsämännen päivän adventistit Kaliforniassa.

Näille alueille tyypillistä on se, että siellä asuvat elävät todella vanhoiksi ja/mutta he myös nauttivat elämästään.

Blue Zone-termin loi marraskuussa 2005 Dan Buettner, joka käytti ensimmäistä kertaa em.termiä National Geographyn kansijutussa. Tämä termi viittaa siis väestöryhmiin, joiden ihmiset elävät tilastollisesti pisimpään ja terveimpinä.

Näyttää siltä, että sillä, millaisessa ympäristössä ihminen elää on suuri merkitys Sopivassa luonnonympäristössä ja suotuisten sosiaalisten suhteiden ympäröimänä ihminen kukoistaa ja elää paljon pitkäikäisemmäksi kuin olosuhteissa, jotka eivät ole ihmislajille yhtä suotuisia.

Esimerkiksi sardinialaisten keskuudessa onkin huomattu, että asuinpaikan korkeuserot ovat siellä yksi pitkäikäisyyttä selittävä tekijä. Vaihtelevassa maastossa elävillä saattaa olla suurempi mahdollisuus elää satavuotiaiksi kuin tasaisessa maastossa elävillä.

Blue Zones -alueet eivät ole kovin kaupungistuneita vaan pitkäikäiset ihmiset elävät usein hyvin lähellä luontoa.

Näille Blue Zone-alueille on löydetty yhdeksän (9) yhteistä nimittäjää. Niitä ovat mm…

…liikunta, merkityksellinen elämä, alhainen stressitaso (ja tulehdusarvot) sekä 80% sääntö (älä syö itseäsi ähkyyn), Muut löytyvät oheisen linkin takaa.https://www.bluezones.com/2016/11/power-9/

https://www.bluezones.com/2016/11/power-9/

Kamoissa

/in /by

Mietiskelin keskiviikon treenilenkillä..no monia asioita…mutta ensisijaisesti “mitä kamoja otan jäätikölle mukaan”?

Aikaahan tässä vielä h-hetkeen on, mutta toisaalta niin tämä kuin seuraava talvi mahdollistavat varusteiden testaamisen.

Aloitetaan kengistä. Nehän ovat minun tärkeimmät työkaluni.

Juoksen koko matkan 99% varmuudella nastoitetuilla jalkineilla. Grönlannin jäätiköllä alkumatka kului sohjoisissa merkeissä eikä nastoille ollut vielä siinä vaiheessa tarvetta, mutta kun juoksin jäätikön huipulta lievää alamäkeä kohti jäätikön länsiosaa, niin meinasin vetää pari kertaa pannut. Siinä vaiheessa pistin nastalenkkarit jalkaan.

On mahdollista, että nastoitan kengät itse tai se tehdään ulkopuolisen toimesta.https://www.xxl.fi/vinkit-ja-neuvot/gc/huolto/juoksu/kenkien-nastoitus

Mikäli olosuhteet vaativat, niin varaudun siihen, että juoksen siellä myös lumikengillä.

Hommasin jokunen vuosi sitten ex-sponsori Vandernetilta juoksuun tarkoitetut TSL-lumikengät. Ne ovat perinteisiä lumikenkiä selvästi kevyemmät, mutta myös snadimmat.

Lumikengillä juoksua on treenattava jo tämän talven aikana.

Juoksusauvat saattavat astua myös kuvioon “if and when the going gets tough”. Käytin Grönlannin jäätiköllä Black Diamondin sauvoja.

En usko, että Islannin jäätiköllä on huhti-toukokuun vaiheessa erityisen kylmä, mutta se on 100% varmaa, että siellä on hyvin tuulista. Näin minua on informoitu.

Tuulelta suojaava takki, jossa on laadukas päätä ja kasvojakin suojaava huppu on ihan must varuste.

Testasin keskiviikon lenkillä pitkään palvellutta gore-kuoritakkia. Se on kirkkaan värinen, joka puolestaan auttaa tukitiimiä pitämään juoksijaa silmällä, mikäli näkyvyys jäätiköllä heikkenee.

On tietenkin liuta muitakin tärkeitä juoksukamoja, joita on testailtava, mutta tässä ne tärkeimmät.

Treeneistä….

/in /by

Kirjoitin tovi sitten, että vielä viime kevään ja alkukesän aikana harjoittelin 2-3 kertaa päivässä.

Kovimman viikon aikana harjoitteluun kului aikaa 24h.

Alkukesän aikana kävi ilmeiseksi, että Arabia 2.0. juoksu peruuntuu. Merkittävä taloudellinen tukija vetäytyi projektista ja se oli sitten siinä.

Juoksun oli määrä toteutua tammikuussa 2023.

Sen jälkeen treeni-into sammahti. Loppukesä ja suuri osa syksyäkin meni himmaillessa.

Uskon, että treenibreikki teki päälle ja kropalle hyvää.

Paluu “huippukuntoon” on kivinen, mutta samalla haasteena hyvin mielenkiintoinen.

Avainsana on “kärsivällisyys”. Olen varma, että pystyn juoksemaan jo nyt yli 100 kilsan viikkoja, mutta olen myös varma, että siinä piilee tuhon siemen.

Liian nopea harjoitus-ja rasitusmäärien nostaminen, niin mielekkäältä kuin se tuntuukin, saattaa tuoda mukanaan ongelmia.

Niitä välttääkseni, nostan harjoitusmääriä maksimissaan 10% per viikko.

Kuluvalla viikolla juoksen viisi (5) lenkkiä ja teen muutamia keveitä lihaskuntotreenejä.

Seuraavaksi nostan harjoitusmääriä ja vasta sen jälkeen niiden pituuksia.

Aion myös seurata haukkana juoksun rasitustasoja juoksukellon avulla.

Tästä myöhemmin lisää….