Kaksi kuukautta + 1 viikko.

Sen verran minulla on aikaa treenata itseni huippukuntoon.

No, missä mennään? Oletko jo lähellä tavoitetta vai….?

Vastaus: ihan aikataulussa ollaan.

Mitään mittaritietoa minulla ei väitteeni tueksi ole, mutta tuntuma on sellainen.

Nostetaan pari positiivista asiaa esille.

Vaikka sainkin jonkun mystisen keuhkotaudin/yskän (mikä lie..) edellisen Reykjavikin matkan aikana, niin keuhkot toimivat jo aika hyvin.

Sen huomaa pitkissä ylämäkijuoksuissa, joita tein eilen lauantaina useampiakin.

Toiseksi, jalkoihin on tullut lisää voimaa.

Senkin huomaa ylämäissä.

Juoksu ei ole herkkää, mutta ei sen vielä pidäkään.

Jalkojen kuulukin olla tässä vaiheessa hieman tönkkönä, sillä niitä kuormitetaan aiempaa enemmän.

Pääsisäisen aikoihin alan keventämään lihaskuntotreenejä eli noin kuukautta ennen lähtöä.

Muuten aion treenata ns. pää märkänä ihan h-hetkeen asti eli en tiputa juoksumääriä juurikaan ennen Islantiin lähtöä.

Testasin tätä metodia valmistautuessani Qatarin ympärijuoksuun (2023) ja se toimi pahuksen hyvin.

Omat riskithän siinäkin on, mutta niitä (riskejä) pitää elämässä ottaa.