Tansania

/in /by

Maanantai on melko uutisköyhä päivä. Pidän tänään lepopäivän. Aurinkoinen sää saa menojalkaani sen verran vipattamaan, joten lähden 12 kilsan kävelylenkille. Sen jälkeen on kiva tehdä hieman lihaskuntotreeniä..

Olen erittäin kiinnostunut vuorikiipeilystä. Kirjahyllyssämme onkin kirja poikineen, jotka käsittelevät kiipeilyä sen eri olomuodoissa. Kalahari-Greg otti aamulla yhteyttä ja kysyi, josko lähtisimme hänen ja vaimonsa Sarahin kanssa matkalle kohti Afrikan korkeintä vuorta Kilimanjaroa. Arvaatte varmaan vastauksen…

Matka ajoittunee ensi vuoden loppukesään tai alkusyksyyn. Tämän hetken suunnitelman mukaan kapuamme ensiksi Tansanian toiseksi korkeimmalle vuorelle Mount Merulle (4566m), joka sijaitsee 70 kilometrin päässä Mount Kilimanjarosta (5895m). Käymme Merulla lähinnä siksi, että se valmistelee  kehoamme (akklimatisoi) ennen, kun vaellus Afrikan korkeimmalle vuorelle alkaa.

Niin, tämä oli järjestyksessään 400.blogikirjoitus.

Mäkitreeni Nuuksiossa

/in /by

Lähdimme (nimipäiväsankari)Kirsin kanssa aamutuimaan ajelemaan kohti Nuuksiota. Kirsi haluaa tehdä riittävästi mäkitreenejä ennen lokakuun Kolilla järjestettävää maastomaratonia, jossa korkeuseroja todella piisaa.

Olemme treenanneet Nuuksiossa menneinä suviviikkoina todella paljon, mutta viime kesänä, ennen Kalaharia, emme käyneet siellä kertaakaan. Pidemmät mäkiharjoitukset kuormittavat kehoa todella paljon emmekä viitsineet Kalaharin alla ottaa ylimääräisiä riskejä.

Teimme tänään noin 1h50 min juoksutreenin. Olin muutaman pitkän ja jyrkän ylämäen jälkeen todella hapoilla ja se oli siinä ja siinä etten jäänyt huohottaen nojailemaan polviin. Kirsi meni mäet selvästi minua ketterämmin.

Tein tämän päivän harjoituksen perusteella päätöksen, jonka mukaan aion jatkossa juosta yhden vastaavanlaisen mäkiharjoituksen 10 päivän treeniperiodin aikana. Nyt niitä tuli (vahingossa) kaksi neljän päivän sisään, sillä juoksin torstaina Pirttimäessä hieman vastaavanlaisen lenkin.

Geeni

/in /by

Eilisessä Hesarissa julkaistiin mielenkiintoinen tutkimus.

“Normaalisti laboratoriohiiret juoksevat vain pienen hetken, mutta tietyn geenin puuttuminen saa ne juoksemaan tuntien ajan väsymättä joka yö. Muunnokset samassa geenissä selittävät luultavasti myös osan ihmisten eroista kestävyysurheilussa”.  Lehden otsikon mukaan “geenin puttuminen tekee kestävyysjuoksijan”. Tämä varmaan kumoaa uskomuksen, jonka mukaan “ruuvin puuttuminen tekee kestävyysjuoksijan”..:-) http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkimus+Geenin+puuttuminen+tekee+kest%C3%A4vyysjuoksijan/1135267962379

Olen juoksennellut kohtuu hissukseen kuluvan viikon aikana. Tavoitteena oli pudottaa juoksukilsat puoleen edellisestä 150 km viikosta, mutta en taida tässä tavoitteessa ihan onnistua. Tänään oli ihan pakko juosta 20km ja jos keli jatkuu näin helteisenä, niin kyllä minä huomennakin sen saman lenkin juoksen. Tämä kuumuus on arktiselle aavikojuoksijalle niin suurta herkkua, että tilaisuus tekee varkaan.

Hankin pari päivää sitten 2 kiloa heraproteiinia, jonka avulla lihakset palautuvat rasittavista harjoituksista entistäkin paremmin. Juoksen aika paljon hiekkateillä. Hiekka on juoksualustana kaikin puolin (lähes) täydellinen, mutta siinä tahkoaminen kuluttaa enemän energiaa. Mitä pehmeämpää hiekkaa, sitä enemmän juoksija joutuu käyttämään etenemiseen lihasvoimaa ja energiaa. Tästä syystä olen päätynyt käyttämään joitakin lisäravinteita, kuten heraproteiinia.