Kahvi

/in /by

Heräsin aamulla klo.5.45. Muutamien aamutoimien jälkeen päätin keittää kaffet. Tämän aamun sumpin keitto ei mennyt ihan putkeen. Liekö rähmäisten silmien vai onnettoman matikkapään ansiota, mutta liemestä tuli todella vahvaa.

Tein vuonna 2007 päätöksen, etten valita kahvin mausta vaikka mikä olisi. Tarina juontaa juurensa Pohjoisnavalle, joka oli myös kulinaarisessa mielessä mielenkiintoinen matka. Keskellä Pohjoisnapaa törrötti pieni sininen teltta, jossa venäläinen nainen kokkasi meille puuroa ja keitteli sumppia. Se oli varsinainen “Hell´s kitchen”. Olen kuvaillut puuroa sanalla “maailman paras ummetuslääke”.  Lautasellinen puuroa ja sen jälkeen oli syöksyttävä teltasta ulos ja juostava kiireen vilkkaa kohti pohjoisnavan ainoaa vessaa, jonka sisälämpötila oli  yli -30 astetta.

Bajamajassa oli käynyt useita ihmisiä, mutta ei yhtään siivojaa. Vessanpöntön reunusta katsoessa tuli tehtyä päätös, ettei siihen kannattanut iskeä kankkuaan, vaan valitsin toisen taktiikan. Vessan ovessa roikkui naru. Laskin housut (4 kpl) nilkkaan, tartuin naruun  ja laskin ahterini mahdollisimman lähelle jäistä pöntön reunusta. Toivoin, ettei naru mene poikki, sillä Bajamajan yllä roikkui uhka, että tippuisin pöntön mustaan aukkoon ja pohjoisnavan hyiseen veteen. Siinä narun päässä sätkiessä (ja hampaiden kalistessa..)yritin tähdätä samaan paikkaan kuin muut ja onnistuin siinä yhtä hyvin kuin ne muut…

Takaisin kahviin. Se oli keitetty suolaveteen ja maku oli sen mukainen. Laitoin mukiin ison kasan maitojauhetta. Maku (jopa) paheni. Lisäsin peltimukiin lusikkakaupalla sokeria, jotta saisin tökötin alas. Siinä sumppiä hörppiessä, vannoin erään jenkin kanssa valan, ettemme enää ikinä mussuta kahvin mausta.

QNT

/in /by

Juoksin eilen ja tänään 20 kilsan lenkit. Tälle päivälle mittari pysähtyi 20.12 kilometrin lukemiin. Kaloreita paloi näyttötaulun mukaan 1295, joten marssin heti ensi töikseni keittiöön ja aloin valmistamaan palautumisjuomaa. Ladoin blenderiin marjoja, jauheita ja nestettä. Laitoin sekoittimen päälle ja samalla huomasin, että olin unohtanut laittaa pienen tiivisterenkaan muovikulhon pohjalle, joten suurin osa nesteistä levisi laitteen käynnistyttyä keittiön pöydälle. Voi sitä riemua…ja sotkua. Onneksi muistin laittaa blenderin päälle “hatun”, ettei tarvinnut luututa kattoa. Sekin päivä vielä koittaa.

Onneksi minua fiksummat ravintotieteilijät ovat kehittäneet laadukkaita palautumisjuomajauheita, jotka auttavat kehoa toipumaan rasituksesta. Minulla on tällä hetkellä koekäytössä QNT-merkkinen tuote, tarkemmin sanottuna QNT Recovery. Makuvalintani on vanilja, joka on sopivan neutraali verrattuna esim.suklaaseen. Makuasia.

Tuotetta saa ainakin Prismoista ja isosta purkista riittää jauhetta “isältä pojalle”. Tässä melko tiiviin harjoittelun ohessa on pidettävä hyvää huolta siitä, että palaudun lenkin rasituksista seuraavaa päivän varten. Siksi on ensisijaisen tärkeää nauttia HETI lenkin jälkeen korkeaoktaanista palautumista edistävää ruokaa ja juomaa.

Tämä viikko jatkuu tiiviisti treenien merkeissä. Tavoitteena on juosta yli 120 kilsaa ja kun siihen lisätään muu treeni, niin eihän tässä tule aika pitkäksi.

Ensi viikolla vietän juoksun osalta sapattia, ainakin alkuviikon osalta, sillä ystävämme Ville&Kaisa muuttavat ja olen lupautunut muuttohommiin ainakin maanantain-keskiviikon väliseksi ajaksi. Muuttolaatikoiden kanto käy hyvästä voimaharjoituksesta.

Hulabaloo

/in /by

Läksin eilen iltapäivällä 12 kilometrin kävelylenkille, mutta jotenkin siitä tulikin noin 22 kilsan “taivallus”. Palaan tänään leipälajini pariin ja juoksen noin 20 kilometriä.

Aamupäivä on kulunut sähköposteja lukiessa&läheteltäessä ja ehdin tässä välissä istua myös 2 tunnin sponsoripalaverissa. Tarvitsen (taas) ison kasan rahaa seuraavaa, tammikuussa alkavaa juoksuretkikuntaa varten ja kierrän juoksulippis kourassa muutamissa yrityksissä loppukesän ja syksyn aikana.

Sponsorit ovat aavikkojuoksujen kannalta ehdottoman tärkeät. Onneksi olen löytänyt kullekin reissulle ainakin muutaman tukijan, joten minun ei ole tarvinnut pulittaa jokaista penniä omasta taskusta.

Urheilijan ja sponsorin toiminta vaatii molemmipuolista sitoutumista ja yhteen hiileen puhaltamista. Takana ovat ne ajat, jolloin urheilija kävi kerran vuodessa juomassa pullakahvit ja samalla sovittiin seuraavan vuoden palkkio. Nykyään sponsoroitavan edellytetään näkyvän mm. asiakkaan väreissä messuilla ja muissa yleisötapahtumissa. Lisäksi sopimuksiin kuuluvat luennot, joita pidetään (asiakkaiden)asiakkaille ja henkilökunnalle. Eikä tässä vielä kaikki. Välillä sponsoroitava kirjoittaa viestejä asiakkaan facebook-sivulle tai tekee jutun firman asiakaslehteen jne jne…

Teen tätä kaikkea erittäin mielelläni. Kannatan pitkäjänteistä ja toiminnallista yhteistyötä, josta molempien (asiakkaan ja sponsoroitavan) on saatava hyöty. 

Asiakkaan on koettava saavansa sponssisuhteesta hyöty. “Mikäli  panostan Jukkaan xx.. euroa, niin minun pitää löytää tälle investoinnille hyvät perustelut (=hyödyt). 

Siksi asiakas haluaa minulta vastauksen kysymykseen “mitä hyödymme siitä, että panostamme sinuun xx.. euroa”?  Mikäli vastaus löytyy, niin olen vahvoilla. Mikäli ei, niin ei kannata mennä edes juttusille.