Holmén

/in /by

EM-kultamitalisti Janne Holmén on aloittamassa uraa myös juoksuvalmentajana, toteaa vastikään Köpenhaminan maratonin voittanut Mårten Boström nettisivuillaan. Boström on myös kansainvälisen tason suunnistaja eli “Måre” on varsinainen kestävyysurheilun monilahjakkuus. Olen yllättynyt, ettei kotimainen media ole nostanut Holménin valmennuspestiä esille. No, sportmanin sporttitoimitus on valppaana myös kesäaikaan:-)

http://www.martenbostrom.com/news.html

Tämän päivän agendaaan kuuluu 1,5h lenkki helteisessä Espoossa ja 3h lento kohti Lontoota. Jälkimmäinen sillä edellytyksellä, että Helsingistä lähtevä lento on ajallaan, sillä meillä on koneen vaihto Köpenhaminassa. Näemmä kaikki tiet vievät Köpikseen:-) 

Lontoossa oli eilen julkisen alan lakko, jonka ennakoitiin häiritsevän mm.passitarkastuksia Heathrown lentokentällä. Lontoon isäntämme Gregin eilisen sähköpostin mukaan käytäntö oli osoittautunut toiseksi. Hänen vaimonsa Sarah palasi eilen työmatkaltaan Lontooseen ja oli suoriutunut lentoaseman turvatarkastuksista (omalla) ennatysajallaan ja hänellä on USA:n passi. Sarah esittikin vetoomuksen, että julkisen alan lakko jatkuisi vielä pitkään:-)

Viikonlopun ohjelmassa on tutustumista Gregin&Sarahin uuteen Lontoon kotiin ja asuinympäristöön. Jälkimmäinen tapahtuu lenkkarit jalassa.

Kirjoittelen blogia myös viikonlopun aikana, joten “pysykää kanavalla”.

PS. Kesäkuussa Sportman-blogissa vierailtiin yli 7000 kertaa. Kiitos kaikille kävijöille.

Räkä poskella..

/in /by

Eilisestä päivästä vielä sen verran, että toteutin sen, minkä suunnittelin eli juoksin päivän aikana kaksi lenkkiä. Ensimmäinen, 1h20 minsaa, meni kevyesti Hanikan (lähellä Suvisaaristoa..) pururadalla ja illalla tein vastaavan pituisen lenkin kaverin kanssa Seurasaaren lähettyvillä.

Keskiviikko alkoi mainiolla sponssipalaverilla, jonka innoittamana läksin kotiin palattuani noin kahdenkympin pyrähdykselle.

Siinä lenkin aikana paarma lennähti poskelle ja ennen kuin ennätin reagoida, niin se pirulainen puraisi poskeen ja lensi seuraavan uhrin kimppuun.

Kaverilta tuli eilen Keski-Suomesta meili, jossa hän kertoi tehneensä muutaman ylimääräisen “paarmaa nopeamman juoksuvedon” karistaakseen purijan tiehensä. Paarmakausi on siis avattu.

Mikäli paarma tai hyttynen pääsee iskemään, niin kivun/kutinan saa nopeasti tiehensä sylkäisemäällä käteen ja hieromalla eritettä kutiavaan kohtaan. Paarma puraisi poskeen, joten matka jatkui kirjaimellisesti räkä poskella.

Kalaharissa paarmoista oli välillä riesaksi asti. Suomalainen paarma tulee ja tekee työnsä tehokkaasti, mutta Afrikan paarma on viekas kuin kettu. Se matkustaa uhrinsa selässä useita kilometrejä, jonka jälkeen on kiitoksen aika eli pieni “selän takaa” tapahtuva napsaus ja eikun menoksi.

Mikäli epeli jää itse teosta kiinni ja annat sille pikatuomiona puristuskuoleman, niin siitä siivekäs ei ole moksiskaan. vaikka sitä kuinka puristat ja muutat kuomenatuomion tallaamiseksi, niin paarma vain levittää siivet ja jatkaa matkaa kohti uusia kujeita.

Nimitimme ko.elikot “Tsernobylin mutanttipaarmoiksi”, sillä niillä oli yliluonnollinen kyky selviytyä antamistamme penalteista. Sain nirrin pois vain kahdelta paarmalta. Puraisuja tuli kymmeniä.

Tuplat

/in /by

Tälle päivälle sovittu sponsoripalaveri siirtyi huomisaamuun.  Tämä antoi hyvän syyn justeerata päivän treeniagendaa, joten aion juosta tänään kaksi lenkkiä yhden sijasta.

Viime vuosikymmenen (-ja tuhannen) kesätreenit pitivät usein sisällään kaksi ja jopa kolme juoksuharjoitusta päivää kohden. Tuolloin lenkiltä palautumista edisti päivittäinen saunominen ja uiminen vanhempieni kesämökillä, jossa vietimme Kirsin kanssa lähes kaiken vapaa-ajan.

Juoksen aamulla noin 10 kilsan lenkin ja teen matkan varrella muutamia lihaskuntoa kehittäviä liikkeitä. Tähän tarjoaa hyvän mahdollisuuden Hanikan luontopolun jumppapaikka, jossa voi vetää leukoja ja tehdä vatsa-ja selkälihasliikkeitä. Juoksen illalla toisen lenkin Kiurun Paulin kanssa.

Austalialainen “The Sydney Morning Herald” käsitteli mielenkiintoista aihetta artikkelissaan “Catch her if you can”.

Nature-niminen lehti ennusti 1980-luvun puoliväissä, että naiset juoksevat maratonin (jossain vaiheessa) vähintään yhtä lujaa kuin miehet. Tälle ennustukselle on käynyt yhtä hyvin, kun eräälle (tuolloin) nuorelle media-alalla toimineelle miehelle, joka lausahti Seiska-lehden ensimmäisen numeron nähtyään, “ei elä kauan”. Kyllä, se olin minä.

Nykyinen miesten maratonin ennätys on 2.03.59 (Haile Gebreselassie) ja naisten ennätys on Paula Radcliffen 2.15.25 eli eroa on yli 11 minuuttia.

Nature-lehden ennustus perustui siihen, että 1970-luvulta alkanut naisjuoksijoiden kiinnotus maratonia kohtaan kasvoi voimakkaasti ja samalla ennätyksiä murskattiin jatkuvalla tahdilla, kunnes Radcliffe juoksi vuonna 2003 Lontoon maratonilla voimassa olevan maailmanennätyksen.

Ausralialaisella professorilla Martin Thompsonilla on muutama selitys, miksi naisten maratonajat eivät ole (ainakaan toistaiseksi) lähentyneet miesten aikoja. Miehillä on korkeammat hemoglobiiniarvot, jonka avulla lihaksiin kulkeutuu enemmän happea.

Ohessa lehtiartikkeli.http://www.smh.com.au/executive-style/fitness/catch-her-if-you-can-20110628-1gobc.html

Maratonia pidemmillä matkoilla, ns.ultramaratoneilla, naiset ovat saavuttaneet miehiä todella paljon. Ultramaratonin emämaassa, Yhdysvalloissa, naiset pistävät miehille erittäin hyvin kampoihin ja mm.Pam Reed-niminen juoksija on voittanut kaksi kertaa ehkäpä jenkkien arvostetuimman 217 kilometrin ultramaratonin Badwaterin.

Pam Reedillä on sukujuuret Suomessa, joten voihan sekin olla yksi selittävä tekijä:-)