Sporttia

/in /by

Viikonloppu on sujunut sporttisissa merkeissä. Olen juossut pari ihan hyvän mittaista lenkkiä eikä se takareisikään ole ollut suureksi haitaksi.

Kävin lauantaina ja sunnuntaina katsomassa Jarkko Niemisen pelejä Talissa. Eilen tuli saksalaisen päänahka, mutta tänään tuli finaalissa selvästi takkiin slovenialaispelaajalta.

Saas nähdä innostunko vielä jossain vaiheessa tekemään come backin tenniskentille. Vika matsi on niinkin kaukaa kuin vuosituhannen vaihteesta.

Pidättäydyn ainakin tämän talven ja tulevan kevään pääasiassa juoksun parissa, sillä tenniksessä ja sulkiksessa pelityylini on jaloille säälimätön “kaikki pallot haetaan”.

Kiristää

/in /by

Kirjoitin viime viikonlopun blogissani, että takareisi “kirraa” juostessa. Tilanne ei ole juuri muuttunut viikon aikana, sillä tämän päivän juoksulenkillä takareisi tuntui edelleen hiukan piukealta. Rohtona on edelleen kevyttä venytystä ja pyrin pitämään juoksuaskeleen mahdollisimman lyhyenä (varsinkin alamäessä).

Seuraavaan juoksumatkan starttiin on (vain) 5 kuukautta, joten nyt pitää treenata fiksusti. Olen viimeisen 24h aikana  tehnyt melko monipuolista harjoittelua  (juoksun lisäksi) soutulaitteella ja fillarilla.

Nieminen

/in /by

Kävin eilen (pikaisesti) Talin tenniskeskuksessa katsomassa Jarkko Niemisen ja Heliövaaran ottelua parin kaverin kanssa. En ole nähnyt aiemmin Niemisen otteista livenä. Onneksi meni katsomaan, sillä mies on ammattilainen isolla A-kirjaimella!

Ulkoinen habitus kertoo vuosia kestäneestä tinkimättömästä harjoittelusta. Mies on nimittäin silkkaa terästä. Tarkkailin Niemisen eleitä ja liikkeitä herkeämättä ennen pelin alkua. Hänestä huokui positiivisella tavalla itsevarmuutta. No itse pelihän meni Niemisen tahdissa alusta loppuun, joten ei siitä sen enempää.

Ehdin urheilla keskiviikkona itsekin. Siihen kuului niin lenkkiä kuin sisäsoutua-ja fillarointia.