58 kilometrin “sadepäivä”

/in /by

Tällä alueella tihutti viime yönä sadetta..kuulemma ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen. Sade kesti parikymmentä minuuttia. Siinähän sitä on taas muutamaksi vuodeksi muistelemista paikallisille. Juoksin tänään extrapitkän lenkin, 58 kilsaa. Melko rankka kokemus, sillä lämpötila oli 30 astetta ja ilma kostea.

Sain lenkin aikana huippuhienon uutisen; Kirsi ja Juha Hietanen saapuvat Mauritaniaan kuluvan viikon aikana. Hei saivat kuin saivatkin viisumiasiat kuntoon. He kulkevat retkikunnan mukana loppuviikon aikana, jonka jälkeen on aika lähteä paluumatkalle.

Teen kotiinmenon yhden pysäkin kautta. Lennän pariksi kolmeksi päiväksi Casablancaan ennen lumitöiden alkua.

Takana on 25 juoksupäivää ja 1258,6 km (noin..).

Energiaa kuluu Saharan oloissa mahtava määrä. Jälleen kerran on aterian jälkeen valaistunut olo.

Dyynijuoksua

/in /by

Hyvää sunnuntaipäivää Mauritanian dyyneiltä. Tämän päivän juoksuihini lukeutui 25 kilsan osuus, josta ei haastetta puuttunut. Kipitin dyynejä ylös ja alas minkä jaloista pääsin. Hikeä pukkasi siihen tahtiin, että iho oli suolasta valkoinen.

Otaksun, että huomisesta etapista tulee vieläkin haastavampi…On tää kuitenkin pirun kivaa!

Takana on nyt 24 juoksupäivää ja noin 1200 kilometriä. Saavumme Saharan rajalle eli 18:nnen pohjoisen leveysasteen kohdalle selvästi aikaisemmin, kun suunnittelimme. Aion jatkaa siitä juoksua kohti etelää ja Senegalia vielä muutaman päivän jos ja kun Saharan hiekkaa riittää. Tämän hetkisen tiedon mukaan viimeinen juoksupäivä on 6.2.2012. Yli viikko siis vielä edessä hiekkaa ja hikeä.

Teknisistä syistä johtuen dyynikuviin palataan myöhemmin. Tässä muutaman päivän takainen juoksukuva tasaisemmalta alueelta.

Aavikkokettu

/in /by

Bongasin tämän 23:nnen juoksupäivän aikana muutamia uusia eläinlajeja. Ensiksi edestä vilahti aavikkokettu, ja heti perään aavikolla vipelsi pieni kani tai pupu..mikä lie. Linnuista on mainittava (musta) haarapääsky, joka kävi esittelemässä lentotaitojaan juoksun aikana. Kärpäset ja kamelit ovat jo ihan perussettiä…Näistä vaihtoehdoista kaemlit ovat kieltämättä mieluisampaa seuraa.

Perustimme iltaleirin varsin hienon kalliojyrkänteen juurelle. Nimesin “vuoren” Mount Penaksi, sillä tein ensimmäisen (suomalaisen )ensinousun “vuorelle” tiimijäsenen Pentti Kotiahon kanssa. Nousu Mount Penalle kestää vain muutaman minuutin, joten en liitä sitä urheilun CV:hen.

Matkaa on kertynyt noin 1150 km. Olemme alkuperäisestä aikataulusta hieman edellä, sillä reittivalintamme on ollut selvästi aiottua suoraviivaisempi. Edellä mainittua (pitkää ja monipolvista) tarinaa on vaikea vääntää lyhyen formaattiin, joten jätän tämän tehtävän suosiolla huhtikuussa ilmestyvän Seikkailujuoksija-kirjan kirjoittajalle Juha Hietaselle.

Ylittäessäni jokunen päivä sitten Mauritanian rajaa kohtasin passitarkastuksessa epäileviä katseita. Naamaa nääs koristaa yli kolmeviikkoinen (harmaa/likainen)parta ja passikuvassa esiintyy siloposkinen heppu. Eivät ne vuodet vaan ne kilometrit…

Tällä aavikkosafarilla maisemat eivät ikinä kyllästytä. Useimmiten ne yllättävät positiivisesti.