Sunnuntai osoittautui hienoksi treenipäiväksi. Sain hikoilla kolan ja lapion varressa jopa kahteen kertaan. Luulen, että osa lukijoista ei jaa tätä “rakkautta” lumitöihin.

No mielummin minäkin tekisin jotain muuta, mutta kun kerran sitä lunta tulee ja se on lapioitava pois, jotenmiksi lumenluonnista pitäisi tehdä niin ikävä asia.

Minulla oli Saharassa mantra, jota en malttanut olla jakamatta tiimin muille jäsenille. “Mitään ei pyydetä..kaikki otetaan vastaan, mitä Sahara tarjoaa”. Tämä “kaikki” pitää sisällään niin komeat dyynit, kuin vähemmän eeppiset kivierämaatiet. Saharaan kuulu niin hiekkamyrsky auringonpaiste kuin öinen pakkanen..tai hämähäkit ja muut vähintään nelijalkaiset ystävät. Saharassa on paljon helpompi olla, jos sitä vastaan ei pyristele. Se ei nimittäin hyödytä mitään. Siitä saa vain tukalan olon.

Sama juttu Suomen talven kanssa. Sen kanssa pitää elää tai muuttaa talveksi pois. Mikäli valinta on jäädä tänne, niin elämä on paljon mukavampaa, jos yrittää tulla toimeen olosuhteiden kanssa, johon myös lumi kuuluu. Ei se sen vaikeampaa ole.