Jukka Viljanen
  • Tervetuloa
  • Jukka
  • Adventures
    • Kalahari Adventure Run 1000 km
    • Etelänapamanner
    • Libyan Sahara
    • North Pole Marathon & North Pole Bike Extreme
  • Blogi
  • Tilaa Jukka puhujaksi
  • Contact
  • Partners
  • Search
  • Menu Menu

City Runissa

May 5, 2013/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Noin 17,600 juoksijaa oli ilmoittautunut eiliselle Helsinki City Runille (puolimaraton). Olin siellä Juoksija-lehden hommissa koko päivän ja olipa mukava tavata monia tuttuja vuosien varrelta.

Olimme vastaanottamassa juoksijoita Uimastadionin vieressa ja monet heistä olivat sitä mieltä, että reitti oli alimittainen.  Kuin vakuudeksi, he näyttivät GPS-kelloaan, joka osoitti reitin olleen 20,6-20,8 kilsan pituinen. Matkan tulee olla 21,0975 km:n pituinen.

Kävin ennen puolimaratonia juoksemassa tunnin lenkin. Tänään sunnuntaina otan jo hieman enemmän juoksuaskeleita, noin 1,5h edestä.

Alla on linkki ExplorersWebin sivulle. Siellä on ikävä uutinen, jonka välitimme sportman-blogin lukijoille jo noin viikko sitten.

Brittiläinen seikkailija kuoli Grönlannissa samaan aikaan, kun mekin olimme siellä.

Brittikolmikko oli hiihtämässä kohti Länsi-Grönlantia kun (jälleen) yksi myrsky iski heidänkin leiriinsä. On ilmeistä, että heidän telttansa lensi tiehensä ja sen jälkeen alkoi taistelu elämästä ja kuolemasta. Kaksi muuta tiimin jäsentä selvisi hengissä, mutta (tietojeni mukaan) he saivat melko pahoja paleltumavammoja.

Meidän oli tarkoitus mennä tapaamaan hengissä selvitynyttä kaksikkoa Tasiilaqin sairaalaan, mutta emme ehtineet, sillä lentojemme (Isortoq-Tasiilaq-Kulusuk) aikatauluja rukattiin sellaisiksi, että ehdimme olemaan Taiilaqissa vain reilun tunnin. Se, ettemme pääseet tapaamaan heitä, harmittaa vietävästi, sillä olisimme halunneet välittää heidän kauttaan osanottomme menehtyneen seikkailijan omaisille ja tarjota edes vähäistä apua tälle hengissä selvinneelle kaksikolle.

http://www.explorersweb.com/polar/news.php?id=21455

Jatkan eilen aloittamaani tarinaa Grönlannista.

Odotimme siis myrskyn iskevän leiriimme viimeistään tulevan yön aikana, joten teimme hartivoimin töitä, että saamme leirimme sellaiseen iskuun, että se olisi valmis jopa usean päivän paikallaan oloon.

Siinä minilapiot viuhuivat 2-3 tuntia, ennen kuin kaikki oli valmista. Rakensimme lumivalleja, pistimme ahkioita ja yhden valjakon telttojen selkämyksen liepeille, jotta tuuli pyyhkisi telttojen yli.  Vahvalla narulla ja maahan upotetuilla sauvoilla teimme reitit teltalta toiselle ja kolmannelle.

Ja sitten se Piteraq iski ja moukaroi meitä aikamoisella voimalla. Kellotimme yhdessä vaiheessa 35m/s, mutta tuulimittarimme meni jossain vaiheessa rikki.

Välillä myrsky näytti laantuvan, mutta sitä kesti vain 45 sekuntia, kun tuuli haki voimaa jostain ja hönki sen meidän päälle taas useaksi minuutiksi.

Tätä kesti 4 päivää.

Olimme varanneet ruokaa telttoihimme useaksi päiväksi, joten mikäs meidän siellä oli ollessa.

Aktiivisuuteen taipuvaisille miehille, kuten Greg&Jukka, paikallaan nyhjöttäminen ei ole luonteva olotila, mutta minkäs teet.

Söimme, nukuimme, löhösisimme, luimme ja kirjoitimme. Tekstiä syntyi koko matkan aikana noin 100 liuskaa, joten retkikunnan kaikki vaiheet on dokumentoitu erittäin tarkasti. Juttumme muuttuivat päivien kuluessa hölmöistä erittäin levottomiksi. Tässä kohdin noudatamme sääntöä,”what happens in Greenland stays in Greenland..”

Viidennen päivän aamuna, valjakkokuskimme Salu piipahti nopeasti teltassamme. Hän näytti kelloaan, klo.12.00 on lähtö kohti Isortoqia.

Siitä tulikin aikamoinen seikkailu…Lisää tästä maanantain blogissa.

PS. Huomenta Suomi maanantaina klo.7.50, aiheena Grönlanti.

Kausi avattu

May 4, 2013/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Aloitin eilen kesäjuoksukauden juoksemalla 60 minuutin lenkin uudenkarheilla lenkkareilla. Edellisestä lenkistä onkin aikaa ja se tapahtui ihan toisenlaisissa olosuhteissa, Grönlannin jäätiköllä.

Liitän tänne niitä kuvia heti kun tietokonen ja kuvatiedosto suostuvat tekemään yhteistyötä…

Lähetin eilen muutamia kuvia Maikkarille, sillä olen Huomenta Suomen vieraana maanantaina klo.7.50.  Otaksun, että käymme läpi mm.juoksun draamaattisia vaiheita eli viittaan tässä nyt Jens Erikin saamaan sairauskohtaukseen, joka oli melkoisen hiuksia nostattava kokemus.

Olimme Gregin kanssa teltassamme puoliunessa, kun kuulin outoa ääntä. Tuliko se valjakkokoiran suusta vai joltain muulta?

Kysyin asiasta kommettia Gregiltä ja päädyimme siihen tulokseen, että sen on tultava Jens Erikin teltasta.

Säntäsimme ulos ja avatessamme JE:n teltan oven, niin sieltä paljastui karu näky. Mies oli nuukahtanut teltan keittiökoloon ilman pipoa ja lapasia. Tässä kohtaa on hyvä huomauttaa, että teltassa ei ole lämmistystä…

Nostimme (raskaan)ja jo kylmettyneen miehen teltan makuuosaan ja pistimme hänet ensiksi maakupussin lämpöön ja tungimme mukaan neljä kuumavesipulloa kainaloon ja nivusiin. Avasimme teltan oven sepposen selälleen, sillä teltassa oli katkuinen haju.

Kävin hakemassa 2 valjakkokuskia paikalle, sillä nyt kaikkien käsille olisi töitä.

JE:llä oli edelleen tolkku poissa ja tilanne vaikutti erittäin vakavalta. Teimme Gregin kanssa päätöksen painaa sateliittipuhelimen hätäpainiketta ja evakuoida JE pois jäätiköltä.

Saimme hetken kuluttua puhelun Nuukista (Grönlannin pääkaupunki) Jacob-nimiseltä hepulta.

Hän ilmoittti, että vaikka tilanne on vakava, niin helikopteria ei saada paikalle kehnosta lentokelistä johtuen.

Jatkoimme JE:n elvyttämistä ja jonkin ajan kuluttua mies oli jo sen verran tolkuissaan, että tiesi missä on, mutta ei ymmärtänyt mitä on tapahtunut.

Nukuimme (valvoimme) sen yön Jens Erikin teltassa.

Seuraavana aamuna JE ymmärsi puhetta sen verran, että kerroin hänelle illan ja yön tapahtumat. Kerroin hänelle päätöksestämme viedä hänet takaisin lähtöpisteesxeen ja sieltä hoitoon. Ei tullut mieleenkään jatkaa matkaa puolikuntoisen miehen kanssa. Olosuhteet ovat sen verran ankarat, että jokaisella jäätikkömiehellä on oltava 100% toimintakyky.

Mies tienkin purnasi vastaan, mutta turhaan. Olimme sen päivän paikoillaan ja JE oli yhteydessä tanskalaiseen lääkäriin.

Lähdimme seuraavana päivänä takaisin kohti itää, mutta koska maahan oli satanut 20-30 cm uutta lunta, niin eteneminen oli hidasta. Ajoimme aluksi 4 km koiravaljakoilla, mutta ne upposivat niin syvälle, että minun ja Gregin oli hypättävä pukilta pois. Pistimme lumikengät jalkaan ja aloimme tarpoa lumessa huikeaa 2km/h vauhtia.

JE oli kertonut olevansa kunnossa, joten kysyin, että maistuisiko hiihto? Jokainen reen päällä oleva lisäkilo vaikeutti koirien työtä ja JE:llä niitä on about sata.

Hän ei jaksanut hiihtää, mikä oli ymmärrettävää, mutta siinä vaiheessa hän taisi viimeistään ymmärtää, että teimme oikean päätöksen.

Saavuimme illalla uuteen leiripaikkaan. Olimme saaneet sääennusteen, jonka mukaan voimakas myrsky oli oleva seuranamme ainakin seuraavat kaksi päivää.

Otimme vinkistä vaarin, sillä tiesimme, että Piteraq-myrsky voi viedä jopa teltan yltä, niin kuin se sitten tekikin, mutta ei meille….

Jatkan tätä tarinaa sunnuntaina.

 

Saharaan!

May 2, 2013/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

On ollut melkoista säätämistä tämä 1.päivä Suomessa. Päivän ehkäpä paras uutinen oli se, että lähden takaisin Saharaan syyskuun loppupuolella.

Järjestän Oulussa ja Tampereella toimivan “elinkeinoelämän oppilaitos” POHTO´n  kanssa Sahara Leadership Campin, josta löytyy hieman lisätietoa oheisen linkin takaa.  Mukaan mahtuu vielä muutama asiakas, joten jos olet kiinnostunut, niin ota yhteyttä. https://www.pohto.fi/?p=JaksoSahara

Lupasin eilen liittää blogisivulle muutaman kuvan, mutta niiden liittäminen blogisivulle ei jostain syystä onnistu. Palaan asiaan perjantaina.

 

Page 1149 of 1469«‹11471148114911501151›»

Seikkailujuoksija

Recent Posts

  • Ympäristöbonus
  • Hienoja hetkiä ja tapaamisia
  • Sahara, osa 5 (Operaatio Sahara)
  • Sahara, osa 4. (Recce)
  • Luentopäivä

Archives

Scroll to top