Paljon ruokaa, hyviä ystäviä, juoksua…siinä viikonloppu pähkinänkuoressa.
Juoksin tänään ensimmäisen lenkin viime viikonloppuna hankkimillani Nike Pegasus Shield-kengillä. Ne pitivät erinomaisen hyvin tuotelupauksensa eli jalat eivät kastu.Tänään sunnuntaina tiet olivat loskaiset, mutta vesi ei tullut kengistä sisään. Niken Shield-kengät heijastavat hyvin pimeässä! Juoksin hieman yli 2h lenkin.
Vietämme huomenna mukavan pikkujouluillan muutaman kaverin kanssa. Siihen kuuluu mm.teatteriesitys ja illallinen kartanossa. Kaikkea tätä ennen juhlaväki juoksee lenkin.
Olen lupautunut näyttämään heille kuvia Grönlannista..ja vähän muiltakin matkoilta. Kävin läpi eilen ja tänään vähintään tuhat kuvaa pohjoisnavalta, etelämantereelta, Libyasta, Kalaharista, Saharasta ja Grönlannista. Varsinkin Kalaharin ja Saharan muistoihin (ja niihin kuviin..)liittyy tuli. Istuimme joka ilta nuotion ääressä ja tuijotimme hiljaisina nuotion tulta. Oletpa sitten härmän häjy, busmanni, beduiiini, musta tai valkoinen, niin tulen loimotus vangitsee. Uskon, että tuli on meidän geeneissä.
Kirjoittaessani tätä blogia ihailen vähän väliä kotoisaa takkatulta. Tuskin (kuitenkaan)maltan odottaa vuotta 2015, jolloin pääsen taas pitkäksi aikaa aavikolle fiilistelemään nuotion ja taivaalla tuikkivien tähtien valoa. 
No niin, eilen tänne Espoon perukoille satoi muutama sentti lunta ja siitä innostuneena kaupungin aurauskalusto mobilisoitiin liikkeelle. Ja lopputulos oli sama kuin ennenkin; kävely-ja autoilukelpoisista tieosuuksista tuli aurauksen vai pitäisikö sanoa kiillotuksen jäljiltä peilikirkkaita luistinratoja. Se on kyllä hyvä että on intoa, mutta kyllä sitä järkeäkin voisi käyttää.
Tapasin tänään Icebug -nastakenkien maahantuojat Lauri Pyykösen ja Teemu Kattilakosken. Onnittelin heitä liukkaista keleistä ja kysyin ilkikurisesti, notta onkos kundeilla sopimus Espoon kaupungin aurausporukan kanssa:-)
Metsätiet olivat onneksi kevyen lumen peitossa, joten siellä askeltaminen onnistui varsin hyvin.
Tänään on vielä niin paljon mm.kirjallista duunia, että päätin siirtää iltalenkin huomiselle aamulle. Kirjoitamme Arno Seiron kanssa jo toista yhteistä kirjaa, jonka pitäisi ilmestyä vasta vuoden 2015 puolella. Ei siitä vielä sen enempää, sillä meillä ei ole kirjalle vielä edes kustantajaa. No sen verran voi paljastaa, että siinä ei kerrota Jukka Viljasesta eikä juoksemisesta sanallakaan. Kyseessä on “kirjallisen urani” ylivoimaisesti suurimmasta hypystä kylmään veteen, sillä kirjan kohdemaa ei ole Suom. Far from it.
