No niin, nyt on nähty sekin ihme, että olemme saaneet Gregin kanssa ensimmäisen tarjouksen ensi vuoden aavikkojuoksua varten. Se tuli yhdeltä brittiveijarilta, jolta saisimme kaluston ja pari heppua ehkä noin kuukauden ajaksi.  Hinta oli aika lailla siinä haarukassa, jota olin mielessäni etukäteen aprikoinkin.

Hyvä juttu, että saimme ainakin yhden tahon kiinnostumaan seikkailustamme, sillä niitä ei pysty kovin moni organisoimaan.

Ennen kuin diilit tehdään, niin meidän täytyy käydä paikan päällä arvioimassa miehistö, kalusto ja ajaa reitti etukäteen läpi. Näin tehtiin myös Saharan ja Kalaharin reissuja valmisteltaessa. Meidän on tsekattava mm.miten rajojen ylitykset tapahtuvat ja ovatko ne yleensä mahdollisia.

Avoinna ja selvitettävänä olevia asioita on todella paljon. Haluamme tehdä kotiläksyt niin hyvin kuin mahdollista. Se ei vähennä seikkailun tunnetta yhtään, päin vastoin.

Seikkailu nimittäin alkoi jo viime elokuussa, jolloin päätin juosta xxx aavikolla. Eräs brittiseikkailija oli kuullut (jostain) seuraavan reissun kohdealueesta. Hän sanoi, että tuon seikkailun järjestäminen on paljon vaikeampaa kuin se itse juokseminen. Hieman pessimistinä hän totesi, että “et todennäköisesti onnistu”. En viitsi edes vastata. Olen nimittäin optimisti….