Sortsikelit

/in /by

Eilisen HS:n jutun perusteella voisi luulla, että Grönlannista on tullut uusi Riviera, mikäli Mari Mannisen jutusta (“sulavan jään maa vaihtaa sortseihin) vetää liian nopean jobtopäätöksen.

Katselin nimittäin eilen Isortoqin “kesälämpötilaa”, +6 astetta. En usko, että kukaan paikallinen talsii piskuisen kylän polkuja sortseissa. On totta, että maailman toiseksi suurin jäätikkö sulaa. Viime vuoden reissullamme tanskalainen kertoi havainneensa tämän kahdella hiihtoreissullaan. Paikalliset, siis nämä Itä-Grönlannissa asuvat isortogilaiset kertoivat ilman muuttuneen viimeisten vuosien aikana. Meri on jäässä lyhyemmän aikaa kuin aikaisemmin.

Hesarin jutussa on maininta “koiravaljakon kyytiin lumi ei enää riitä”. No huh huh. Ei vafmaan läntisessä Grönlannissa näin kesällä, mutta kyllä Grönlannissa on kuulkaa niin kylmä ja erittäin pitkä talvi, joten eiköhän siellä ajeta koiravaljakoilla vielä pitkään.

Eiköhän ole parasta seikkailujuoksijan pitää lyhyt tauko näistä kirjoitushommista, vetää sortsit jalkaan ja painua lenkille!

 

 

Piha,kuokka ja Jukka

/in /by

Pidin perjantaina ns.vapaapäivän. En perspiroinut lenkkipolulla, mutta sktäkin enemmän pihahommissa. Tontillamme on melko paljon puita, joista olen kaatanut muutaman heikkokuntoisen parin viime vuoden aikana.  Eilen tuli muutaman kannon kanssa mitta täyteen. Ei muuta kun kanki ja lapio käteen ja vääntämään. Sitä vääntöä ja ähellustä muutaman kirosanan ryydittämänä riitti ihan iltapuhteeksi asti ja tämä on vasta alkua. Niitä kantoja riittää…No, otan nämäkin työt huvin ja urheilun kannalta:-)

On viikonloppu ja silloin juoksen yleensä viikon pidemmät lenkit. Tänään sellainen reilu kakskymppinen ja huomenna varmaan saman pituinen.

Hyvää viikonloppua.

Rantojen mies

/in /by

Tällaisina lämpiminä (20C) ja tuulisina päivinä tekee mieli juoksennella lähellä merenrantaa. Olen siis rantojen mies, mutta en ihan sanan perinteisessä mielessä. Rantojen miehet ovat puliukkoja, pultsareita, spurguja, tenukeppejä…”rakkaille”  densoille on monta nimeä.

Olen juossut nyt kolme hyvän pituista lenkkiä peräkkäisinä päivinä. Tänään intouduin juoksemaan kaksi viiva kolme viimeistä kilometriä lähes niin lujaa kuin jaloista tällä hetkellä lähtee. Sain juoksuun lisäintoa siitä, että Bastvikin kartanon viereessä olevan rakennustyömaan herrat lupasivat, että saan hakea ehjänä säilyneitä punatiiliä.

Bastvikin eli Saunalahden tai Saunaniemen historia on varsin värikäs. Alueella on vaikuttanut mm.pirtukuninkaita. On täällä päin tehty ihan rehellistäkin työtä, vaikkei minulla mitään pirtuakaan vastaan ole.

1800-luvun lopulla tässä meidän lähistöllä on toiminut merkittävää liiketoimintaa. On ollut höyrysahaa ja tiilitehtaita. Varsinkin Stensvikin (Kivenlahti) ja Kallivikin tiilitehtaat ovat mainitsemisen arvoisia. Kallvikin tiilitehdas on toiminut tässä ihan meidän vieressä Kallvikin rannalla. Siinä on nykyään pieni uimaranta.

Olen kuolannut näiden vanhojen tiilien perään. Aina jostain putkahtaa esiin pieni tiilenpala, mutta en ole aiemmin päässyt isommille apajille. Pari iltaa sitten kävelin Bastvikin kartanon lähettyvillä ja huomasin, että siihen viereen rakennetaan uusia ok-taloja. Katselin kaivinkoneen toimintaa, kunnes huomasin kalliomurskeen päällä jotain punaista. Tiiliä! No tänään kävin kysymässä lupaa tonkia maa-aluetta ja viedä pois tiiliä, jos sellaisia löytyy. Ja löytyihän niitä. Ikivanhoja, mutta hyväkuntoisia tiiliä. Kaverit kysyivät, että rakennanko niistä takan. No kaksi on rakennettu vuoden sisällä eikä kolmatta taida tulla. Kävin työmaalla kaksi kertaa ja lastasin maasturini takakonttiin useita kymmeniä tiiliä.

Että semmoinen päivä rantojen miehellä.