Jukka Viljanen
  • Tervetuloa
  • Jukka
  • Adventures
    • Kalahari Adventure Run 1000 km
    • Etelänapamanner
    • Libyan Sahara
    • North Pole Marathon & North Pole Bike Extreme
  • Blogi
  • Tilaa Jukka puhujaksi
  • Contact
  • Partners
  • Search
  • Menu Menu

Menossa

January 21, 2014/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Tämä on töiden suhteen aika kreisi viikko, joten olen asettanut sporttiset tavoitteet minimitasolle. Olen huomisen päivän työkeikalla Tampereella ja torstai menee aamusta iltaan erilaisissa palavereissa. Tää on yrittäjän elämää, mutta en todellakaan valita. Saan tehdä mielenkiintoisia juttuja todella mukavien ja inspiroivien ihmisten kanssa.

Ensi viikko onkin jo tahdiltaan selvästi iisimpi, jolloin nostan myös urheilulliset tavoitteet korkeammalle.

Poljin alkuillasta melko kovalla vauhdilla 30 kisaa. Kun katsoin mittaria, niin vauhti oli lähes kokoajan 4o km/h huitteilla, mutta silti ei meinannut tulla hiki.

Kirjoitin Asennetta peliin-kirjaan luvun jonka nimi on “Rikas elämä”. Sain aiheeseen inspiraation luettuani jo vuosia vuosia sitten Clif Bar -yhtiön perustajan Gary Ericsonin kirjan “Raising the bar”. Siinä hän kuvasi  (among many other things..) omaa elämänfilosofiaansa.

Hän kertoi olleensa jossain vaiheessa elämäänsä tienhaarassa, josta oli kulku kahdelle eri tielle. Hän kuvasi toista nimellä “white road” ja toista (yllättäen) nimellä “red road”.

Toinen näistä teistä oli yllätyksetön ja se oli päällystetty, joten siinä eteneminen olisi helppoa. Mr.Ericsson on entinen kilpapyöräilijä ja jos mennään asiasta kolmanteen, niin hän päätti kehittää oman energiapatukan, koska (hänen mielestään) Powerbarit ja muut patukat maistuvat siltä, kun ne olisivat kotoisin paikasta, jonne aurinko ei paista.

No, hän valitsi sen tien, jossa olisi paljon yllätyksiä. Sitä polkua ei oltu aiemmin kartoitettu, vaan sen ylittäminen olisi  suuri seikkailu täynnä yllätyksiä.

Olin aikoinaan samanlaisen valinnan edessä kuin Gary ja tein omasta mielestäni fiksun valinnan.

Sain siis inspiksen kirjoittaa kirjaan luvun rikkaasta elämästä. Lisäpotkua ajatuksilleni antoi yhdysvaltalainen kirjailija Brandon Buchard, joka kirjassaan “Charged Life” kuvaa kolmea eri tapaa elää. Ne ovat häkkielämä, mukava elämä ja rikas elämä.

“Buchardin mukaan (henkisessä) häkissä elävät eivät pääse eroon vanhoista kaavoistaan vaan kuluttavat päiviään pienessä laatikossa murtautumatta koskaan sen ulkopuolelle”.

Häkissä elävät elävät muita varten ja näiden asettamien sääntöjen mukaan. “Häkki-ihminen” haluaa saada muilta ihmisiltä hyväksyntää toteuttamalla heidän mielihalujaan, ei siis missään nimessä omiaan.

Monet elävät ns.mukavaa elämää. Asiat ovat ulkoisesti kunnossa, mutta kun pintaa hieman raaputtaa, niin totuus paljastuu.

Vastaus kysymykseen, oletko tyytyväinen/onnellinen antaa vastauksen..”elämä on ulkoisesti ihan jees, mutta onkohan tämä sitä elämää jota todella haluan elää?” Olen tavannut todella monia, jotka ovat kertoneet haluavansa muuttaa elämäänsä, mutta eivät saa otettua sitä ensimmäistä askelta kohti sitä..eli rikasta elämää.

Kirjassani on “rikkaan elämän taulu” ja siinä lukee mm: Rikas elämä sisältää:

Rehellisyyttä itselle ja muille, paljon mahdollisuuksia, nälkää kokeilla ja venyttää potentiaalia, korkean energiatason, uteliaan & spontaanin otteen ympäröivään maailmaan, suuret visiot todelliseksi- asenteen ja optimistisen asenteen tulevaisuuden suhteen sekä last but not least “jatkuvan haasteiden metsästyksen”.

Tsemppiä metsälle!

 

Henkiset esteet (Asennetta peliin)

January 20, 2014/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Monia ihmisiä on elämän aika todennäköisesti latistettu kuin kannustettu. Mikäli lannistajien tehtävä on onnistunut, sen seurauksena päähämme muodostuu henkisiä muureja (mentaaliblokkeja) emmekä uskalla yrittää mitään uutta.

Voit vaikuttaa ympäristöösi omalla asenteellasi, omilla teoillasi ja sanoillasi. Se mitä sanot on kuin kiven heittäminen veteen. Kiven levittämät aallot leviävät ympärilleen.

Pystyt samalla tavalla luomaan ympäristöösi positiivisuutta tai negatiivisuutta.

Tässä yksi (lyhyt versio) tositarina naisesta, joka päätti toteuttaa haaveensa rankasta lannistusläpästä huolimatta.

Roz Savagella oli 33-vuotiaana kaikki ulkoiset tekijät hyvin elämässään: työ, aviomies, talo ja punainen urheiluauto.

Viisi vuotta myöhemmin tilanne oli muuttunut. Rozilla ei ollut työtä, aviomiestä, taloa tai sitä punaista urheiluautoa.

Hän oli yksin keskellä Atlantin valtamerta pienessä soutuveneessä. Mutta hän oli onnellinen. Ja lopulta 103 päivän soutamisen jälkeen hän oli ylittänyt Atlantin, ensimmäisenä naisena.

Kaikki oli muuttunut, kun Roz eräänä päivänä oli päättänyt kirjoittaa kaksi eri versiota omasta muistokirjoituksestaan. Toisessa hän oli elänyt sitä elämää, jota halusi..vähän sellaista kuin suuret seikkailijat olivat eläneet. Rohkeaa, riskejä ottavaa elämää, joka piti sisällään suuria onnistumisia, mutta myös epäonnistumisia.

Nämä ihmiset eivät välittäneet mitä muut ihmiset heistä ajattelivat.

Toinen muistokirjoitus oli sellaisesta Rozista, joka hän sillä hetkellä oli.Kaikki asiat sujuivat mukavasti, mutta elämä tuntui vain hitaasti valuvan eteenpäin.

Roz muutti pikku hiljaa elämänsä sellaiseksi, kun se oli siinä ensimmäisessä muistokirjoituksessa. Näin hänestä tuli ensimmäisen nainen, joka souti yksin 5000 kilometriä Atlantin valtameren halki. Ja myöhemmin myös Tyynenmeren ja Intian valtameren.

USKALLA!

Wiiliam Marston, joka on kehittänyt persoonallisuusarvion nimeltään DiSC,luokittelee melankoliaan taipuvaisia “Don´t dare”-ihmisiksi.

Heille on tyypillistä välttää riskejä, sillä siitä saattaa seurata epäonnistuminen. Ja mitäköhän muut siitä sanoisivat?

Melankoliaan taipuvaiset ihmiset eivät aseta itselleen korkeita tavoitteita. He elävät mielummin mukavuusalueella. He ovat perfektionisteja ja pitävät oheiden noudattamisesta.

Taustalla on pelko, ettei tavoitteita saavuteta. Miksi siis ottaa riski?

Olen kirjassani ihmetellyt miksi norjalaiset ovat kuuluisia tutkimusmatkailijoistaan (mm.Amudsen, Nansen, Heyerdahl..), mutta missä ovat suomalaiset tutkimusmatkailijat. Yksi tunnetuimmista oli A.E.Nordenskiöld, mutta hänkin asui puolet ajastaan Ruotsissa.

Epäilen, että olemme norjalaisiin verrattuna hitusen melankolisia.  

Pidin maanantaiseen tapaan juoksuvapaan. Tein tosin kevyen 20 kilsan fillarilenkin.

Punaiset posket

January 19, 2014/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Tänään saattoi olla tämän talven kylmin juoksulenkki. Juoksin kaverini kanssa 2h20 minuuttia pääasiassa Kirkkonummen puolella.  Näimme lenkin aikana mm. ison peuralauman ja aasin. Tämä jälkimmäinen seistä nökötti hevosten seurana Herlinien mailla.

 

Pidän maanantaina yhden yritysluennon ja tämä antaakin minulle hyvän aasinsillan jatkaa viime viikonloppuna aloittamaani “juttusarjaa”  Asennetta Peliin -kirjasta.

Kirjan luvussa kolme puhutaan asenteesta. Pohjoisnavalla sattui episodi, jossa päättäväisestä asenteesta oli hyötyä. Kerron tämän episodin lyhyemmällä kaavalla kuin kirjassa.

Yksi kilpakumppanini, brittiläinen Robert, oli mennyt naimisiin pari viikkoa ennen Pohjoisnavan matkaa. Uusi sormus kiilsi (ja heilui) sormessa. Kävi niin, että Robertkin joutui käymään vessassa. Se ei ollutkaan ihan tavallinen toiletti, vaan keskellä Pohjoisnapaa seisova peltihökkeli, joka oli kuvottavan epäsiistissä kunnossa.

No, sinne se Robertkin viimein meni, kun hätä oli tarpeeksi suuri. Siinä vasemmalla kädellä pyyhkäistessä sormus tippui lietteen sekaan. Me muut olimme messiteltassa, jonne Robertikin tuli ja hän oli (aiheesta) huolissaan. Kotiin ei ollut menemistä ilman sormusta.

Lähdimme yksissä tuumin vessaan katsomaan mitä olisi tehtävissä. Robert päätti hypätä pöntön reiästä lietteen sekaan, jos joku (tai jotkut) pitävät jaloista kiinni. Näin myös kävi. Robert hävisi mustaan aukkoon joksikin aikaan, kunnes pöntöstä kuului iloinen huuto. “Se löytyi”!.

Meitä oli Pohjoisnavalla monenlaista sakkia. Osa oli sellaisia, etteivät he edes voineet mennä vessaan ja sitten oli Robert, joka oli valmis hyppämään jopa ulosteen sekaan.

Kerron “asenne”-luvussa, kuinka meistä monet haluavat tehdä asiat vain keskinkertaisesti.Mitä se keskinkertaisuus tarkoittaa?

Positiivisesti ajateltuna se on parempi kuin huono, muta totta puhuen se on paljon huonompi kuin hyvä!

Keskinkertaisuus on laiskuutta. Mielestäni sen on ajan tappamista.

Monet arvostavat mukavuutta enemmän kuin ponnistelua. He tekevät asiat aina samalla tavalla kuin ennen  ja saavat palkinnoksi saman tuloksen.

Se johtaa keskinkertaisuuteen ja hyvät ystävät se taas johtaa TYYTYMÄTTÖMYYTEEN. Elämän yksitoikkoisuus ja tylsyys on palkinto liiallisesta varovaisuudesta.

On sanottu, että “jos aiot olla jotain muuta kun mihin kykysi antavat myötä, olet todennäköisesti onneton koko elämäsi ajan”.

Monet eivät pidä työstään, mutta eivät tee mitään sen asian eteen. Todennäköisesti vain valittavat asiasta.

Halu muutokseen on hyvä startti, mutta päästäkseen tavoitteeseen on aloitettava venyminen sitä kohti.

Page 1086 of 1469«‹10841085108610871088›»

Seikkailujuoksija

Recent Posts

  • Sahara, päätösosa 6 (video)
  • Punajuuresta potkua treeniin?
  • Ympäristöbonus
  • Hienoja hetkiä ja tapaamisia
  • Sahara, osa 5 (Operaatio Sahara)

Archives

Scroll to top