Fyssarilla…

/in /by

En (valitettavasti) käytä oheista otsikkoa ensimmäistä enkä varmaan viimeistä kertaa. No fyssarilla tuli taas käytyä ja sain balsamia haavoihini. Nilkka tuntuu nyt erittäin toimintakuntoiselta ja sain (taas)  hyvän venyttelyvinkin, jolla vaiva voisi (ainakin teoriassa) pysyä poissa. Nyt motivaatio venyttelyyn on suurempi kuin koskaan, sillä tää nilkan kanssa säätäminen harmittaa. Vois käyttää yhtä toistakin sanaa, mutta antaas nyt olla…

Santtu Ranta on eri epeli näissä fysioterapiahommissa. Hänet tavoittaa täältä..http://www.aava.fi/toimipiste/aava-kamppi

Tapaan juoksukoululaisten kanssa Santun huomenna keskiviikkona. Opiskelemme tuolloin juoksijalle tärkeitä venytys-ja lihaskuntoliikkeitä. Pidän juoksutaukoa torstaille. Voisin ihan hyvin jalan puolesta juosta vaikkapa tänään, mutta keskityn nyt näiden venyttelyliikkeiden omaksumiseen. Vanha koirakin voi oppia uusia temppuja:-)

 

Kovaa työtä…

/in /by

On se risteileminenkin kovaa työtä varsinkin, jos edustaa firmaa ihan iltamyöhään asti:-)

Pää ei kuitenkaan tullut matkan aikana kipeäksi, mutta pohje kylläkin. Se ei tullut liiallisesta tanssimisesta, vaan juoksemisesta.  Pohje on nyt sen verran arka, että tiistaille on varattu aika fysioterapeutti Santtu Rannan pakeille. Epäilen, että oikean jalan nilkka ei toimi ihan 100%:sti eli suomeksi sanottuna iskunvaimennus on pielessä ja pohje saa liian kovaa iskutusta.

No, ei se parin päivän tai tarvittaessa useamman päivän juoksubreikki haittaa elämää. Jos alkaa ahistamaan, niin ei muuta kun pari kilsaa soutua ja vähän fillarointia päälle, niin velat muuttuu saataviksi.

 

Terveiset Stokiksesta

/in /by

No niin, Tukholman maraton on melkein kaikkien osalta jo tätä kirjoittaessa ohi. Muutama matkan uuvuttama juoksija taivaltaa vielä kohti maalia. Vaikka näiden viimeisten juoksijoiden juoksutyyli ei ole silmiä hivelevää, niin asenne on rautaa. Periksi ei anneta. Siinä syy miksi olimme Hännisen Harin ja Kirsin kanssa taputtamassa näille juoksusankareille!

Tukholma on mun suosikkikaupunki. Keli oli aika hyvä. Muutama sadekuuro, mutta muuten oli kiva keli. Juoksimme Harrin ja Kirsin kanssa päivän aikana noin 17 kilsaa pitkin ja poikin Tukholmaa. Päivän kruunasi ihan vimpan päälle hampurilainen lisukkeineen Djugårdenissa. Pitääpä tulla vielä kesän aikana kertaalle tänne Tukholmaan.

 

Näkyihän täällä tuttujakin. Ylöättävin näistä oli etelä-afrikkalainen Angelo Henry, jonka luona olemme käyneet ainakin kolmesti Kapkaupungissa. Angelo bongasi meidät juoksun aikana yleisön joukosta ja tuli halaamaan. Juoksin miehen kanssa jonkun aikaa ja kyselin kuulumisia. Olipanyllättävä tapaaminen.

Treffasin miehen ensi kertaa Chilessä matkalla etelämantereelle. Meistä tuli heti hyvät kaverit. Viimeksi kun olin Angelon luona, niin osallistuin yhteen polkujuoksukisaan, josta minut tosin diskattiin. Olin oikaissut muutaman muun juoksijan kanssa. Olin reitin suhteen ihan kuutamolla ja seurasin johtotroikkaa sokeasti ja niin meidät kaikki diskattiin. Järjestäjät olivat kuitenkin innoissaan siitä, että joku oli tullut piskuiseen kylään kaukaisesta maasta, joten sain ylettömän paljon ns.lohdutuspalkintoja kuten myös Kirsi, joka voitti naisten sarjan.