Outo blogiotsikko johtuu siitä, että tämä on 1263.blogikirjoitus. Tämä kirjoitteluhan alkoi kesällä 2010 pari kuukautta ennen Kalaharin halkijuoksua.

Mitä siihen seuraavaan halkijuoksuun tulee, niin olen edelleen optimistisen toiveikas, että pääsemme matkaan alkuvuodesta 2015. Greg on tehnyt hurjasti hommia Etelä-Afrikassa edistääkseen yhteistä projektiamme. Yritän täällä päässä sopia tapaamisesta erään valtion suurlähettilään kanssa. Sen järjestäminen ei onnistu ihan omin voimin eli apua kyllä saa, kun sitä viitsii kysyä.

Gregin kanssa on kiva toimia, sillä meillä on yhteinen tavoite. Halkijuoksu. Ei mikään itse keksitty, vaan sen pitää perustua johonkin eli karttaan. Mikäli tavoite on kiivetä vuoren huipulle, niin se huippu pitää saavuttaa ja samoin se sieltä alas päin tuleminen. Myös Måmeille on itsestään selvää, että pyrimme tekemään  ns.”full crossingin”.

Kävin aamulla ekalla juoksulenkillä sitten Tukholman. Juoksin naapurikaupungissa kevyen 17 kilsaa Hännisen Harrin ja Kirsin kanssa ja siinä samalla seurasimme Tukholman maratonin kulkua.

Jalassa oli kinesioteippi, jonka tarkoitus oli jeesata pohjekipuun. No se ei toiminut ihan toivotulla tavalla, joten päätin ottaa lusikan kauniiseen käteen ja käydä fyssarin luona. Santtu avasi nilkan ja näytti yhden killerhyvän liikkeen, jolla parannan jalkojeni liikkuvuutta. Tein työtä käskettyä. Kävin siis lauantaiaamuna testaamassa jalkaani. Pohje tuntui jo eilen tosi hyvältä ja sama fiilis jatkui noin tunnin lenkin aikana. Mikäli jalka tuntuu hyvältä, niin juoksen ihan saman lenkin huomenna. Hiljaa hyvä tulee…