Kyllä juoksukin voi olla hyötyliikuntaa. Kirsi juoksi tänään pitkän maastolenkin reppu selässä ja hän toi tuliaisina pienen kasan sieniä.
Eipä ole ollut hyttysistä tai paarmoista haittaa viime päivien lenkeillä. Juoksin tänään 1 h 45 min.
Vielä joitakin vuosia sitten triathlon oli marginaalilaji. Kaveri kertoi, että olikohan se nyt vuonna 2006 Kiskossa järjestettäviin kisoihin osallistujia oli 35, mutta tänä vuonna 400. Enempää ei edes mahtunut.
No minullakin oli tänään sellainen juoksijan triathlon. Juoksin kolmella erilaisella alustalla. Alkumatkasta jalkojen alla oli vuorotellen asvalttia ja hiekkaa, mutta eräässä vaiheessa hyppäsin tieltä polulle. Mäntykangas on alustana jaloille pumpulia. Osa metsäpolusta oli teknisesti haastavaa, sillä juurakkoa ja kiviä piisasi.
Monipuolinen juoksu virkistää myös mieltä. Monet juoksukouluni oppilaista eivät ole aiemmin harrastaneet polkujuoksua. Muistan ensimmäisen polkuyhteislenkin jälkeen sen innostuneisuuden ja yksi oppilaista sanoikin..”en tiennyt, että juoksu voi olla näin kivaa”.
Harrastuksen ja myös työn pitäisi olla kivaa. En oikein ymmärrä tuttuja, jotka kärvistelevät epämieluisassa duunissa. Ymmärrän, että kaikilla ei ole mahdollisuus vaihtaa työtään motivoivampaan, mutta em.henkilöillä tämä mahdollisuus olisi olemassa.
Yrittäjänä saa ainakin tehdä just niitä hommia kun huvittaa. Mitalin toinen puoli on tietty se, että pitää löytää tahoja jotka ovat valmiita maksamaan työsuorituksistasi jotain…
Vielä viitisen vuotta sitten olin yksinäinen susi. Juoksin lenkkini yksin. Ainoana poikkeuksena oli ulkomaan leirit, jossa hyväksyin Kirsin lenkkikaveriksi…usein vain alkumatkalle.
Viimeisen parin vuoden aikana sosiaalisten lenkkieni määrä on lisääntynyt huomattavasti. Tämän vuoden ajan minulla on ollut jopa juoksuvalmennettavia, joiden kanssa olen jolkotellut aina keskiviikkoisin (koulu on lomalla beinäkuun loppuun asti). Tästä lähistöllä asuvista kavereista Gustafssonin Veikan ja Bonsdorffin Mikon kanssa tulee lönköteltyä silloin tällöin. Eilen minulla oli todella mieluinen juoksukaveri, Juha Hietanen. “Hietsu” kirjoitti minusta kirjan “seikkailujuoksija”, joka ilmestyi keväällä 2012 pian Saharan halkijuoksun jälkeen. Ja hyvän kirjan kirjoittikin, sillä olen kuullut ja lukenut siitä vain positiivisia arvioita.
Seikkailujuoksija on levinnyt Etelä-Afrikkaan asti. Gregin isä Ken esittelee kirjaa lukuisille vierailleen ja sanoo (yleensä), “isn’ he crazy” ja osoittaa sormella minua:-)
Kirjan tekeminen oli todella intensiivinen projekti. Aloitimme sen työstämisen kesällä 2011 vaikka meillä ei ollut vielä edes kustannussopimusta! Istuimme usein Juhan omakotitalon keittiössä kahvia hörppien nauhurin tallentaessa keskustelujamme.Hän tuli myös seuraamaan ja kuvaamaan saharajuoksun viimeisiä päiviä Mauritaniaan. Se oli kyllä hieno projekti!
Juoksimme Hietsun kanssa eilen ensimmäistä kertaa kimpassa kotikulmillani. Aikaa lenkkiin kului noin tunti ja vartti. Siinäkin ajassa ehtii piipahtamaan mm.rantaraitilla ja Espoon keskuspuistossa. Lenkkiin kuuluvat jälkipelit käytiin keittiössämme Kirsin tekemää palautusjuomaa hörppien. Hietsu on selvästi hyvässä kunnossa ja valmis kesän juoksikisoihin.
Juoksen tänään vartin pidempään kuin eilen. Lisätreeniä saan talikon ja lapion varressa. Pihahommia nääs piisaa…
