Rantojen mies

/in /by

Tällaisina lämpiminä (20C) ja tuulisina päivinä tekee mieli juoksennella lähellä merenrantaa. Olen siis rantojen mies, mutta en ihan sanan perinteisessä mielessä. Rantojen miehet ovat puliukkoja, pultsareita, spurguja, tenukeppejä…”rakkaille”  densoille on monta nimeä.

Olen juossut nyt kolme hyvän pituista lenkkiä peräkkäisinä päivinä. Tänään intouduin juoksemaan kaksi viiva kolme viimeistä kilometriä lähes niin lujaa kuin jaloista tällä hetkellä lähtee. Sain juoksuun lisäintoa siitä, että Bastvikin kartanon viereessä olevan rakennustyömaan herrat lupasivat, että saan hakea ehjänä säilyneitä punatiiliä.

Bastvikin eli Saunalahden tai Saunaniemen historia on varsin värikäs. Alueella on vaikuttanut mm.pirtukuninkaita. On täällä päin tehty ihan rehellistäkin työtä, vaikkei minulla mitään pirtuakaan vastaan ole.

1800-luvun lopulla tässä meidän lähistöllä on toiminut merkittävää liiketoimintaa. On ollut höyrysahaa ja tiilitehtaita. Varsinkin Stensvikin (Kivenlahti) ja Kallivikin tiilitehtaat ovat mainitsemisen arvoisia. Kallvikin tiilitehdas on toiminut tässä ihan meidän vieressä Kallvikin rannalla. Siinä on nykyään pieni uimaranta.

Olen kuolannut näiden vanhojen tiilien perään. Aina jostain putkahtaa esiin pieni tiilenpala, mutta en ole aiemmin päässyt isommille apajille. Pari iltaa sitten kävelin Bastvikin kartanon lähettyvillä ja huomasin, että siihen viereen rakennetaan uusia ok-taloja. Katselin kaivinkoneen toimintaa, kunnes huomasin kalliomurskeen päällä jotain punaista. Tiiliä! No tänään kävin kysymässä lupaa tonkia maa-aluetta ja viedä pois tiiliä, jos sellaisia löytyy. Ja löytyihän niitä. Ikivanhoja, mutta hyväkuntoisia tiiliä. Kaverit kysyivät, että rakennanko niistä takan. No kaksi on rakennettu vuoden sisällä eikä kolmatta taida tulla. Kävin työmaalla kaksi kertaa ja lastasin maasturini takakonttiin useita kymmeniä tiiliä.

Että semmoinen päivä rantojen miehellä.

Kaasua seikkailujuoksija Viljanen

/in /by

Juoksin tänään pituudeltaan lähes identtisen lenkin kuin tiistaina, mutta tällä kertaa pistin pökköä pesään. Lönköttelin (tosin) alkumatkan sellaista aavikkojuoksijan vauhtia, mutta lenkin loppu sujui jo rapsakammin.

Kuten kesäkuun puolella kirjoitin, niin heinä-ja elokuu ovat treenien osalta parasta kylvöaikaa. Toivottavasti satoa poimitaan ensi vuoden alkupuolella.

Tämä seuraava 6kk menee harjoittelun ehdoilla. Muokkaan kalenterini sellaiseksi, että niin harjoitteluun kun lepoon jää riittävästi aikaa.

Lenkit ovat yhä enemmän ja enemmän myös testilenkkejä. Funtsailen ja kokeilen mikä vaate sopii tai ei sovi tulevaan juoksuseikkailuun. Tänään juoksin vanhoilla Nike Pegasus 29-kengillä ja jalassa oli saman valmistajan kompressiohousut. Toinen mielenkiintoinen kompressiotuotteita valmistava taho on 2XU. Kumpikaan merkeistä ei ole sponsorini.  Käytin tänään myös Lorpenin ohuen ohuita matalavartisia sukkia, mutta yleisemmin jalassa on Bridgedalen sukat. Edellä mainitut tuotteet ovat vanhoja peruja sponsoridiileistäni Greendoor Oy:n ja Vandernet Oy:n kanssa. Molemmat firmat tuovat maahan erittäin laadukkaita outdoor-tuotteita.

 

Lomalla

/in /by

Vaikka pidänkin tänään juoksuvapaan, niin en ole kuitenkaan juoksulomalla. Muuten ajattelin pitää hiukan “lomaa”, vaikka se sanana tuntuukin nykyään hieman vieraalta. Siitä on nimittäin jo reilusti yli 10 vuotta, kun pidin viimeisen lakisääteksen loman. Hyppäsin sen jälkeen freelanceriksi ja myöhemmin ihan virallisestikin yrittäjäksi.

Nykyään meikäläisen elämä on sekoitus työtä ja lomailua 24/7. Välillä tehdään töitä ihan hiki otsalla ja sen jälkeen syljetään kattoon riippumatta siitä onko viikonloppu vai ei. Luulen, että kaltaisiani on yhä enemmän. Heillä on yhden miehen/naisen yritys, joka on osin elämäntapa ja osin leipäpuu.

Osa toimenkuvaani on luennoida yrityksissä. Se on todella raadollinen laji. Jos olet hyvä, niin keikkaa piisaa ja jos olet hyvä – tai keskinkertainen+, niin olet ulkona markkinoilta. Raaka, mutta reilu peli. Jokaiseen luentoon pitää paneutua extrahuolella, sillä muuten se voi olla viimeinen. Perinteisesti työelämässä voi olla “hyvä miinus”-suorittaja  ja silti duunia piisaa.

Käytän osan kesästä kehittyäkseni nykyistä paremmaksi luennoitsijaksi. Yksi hyvä metodi on lukea ns.alan kirjallisuutta. Omat luentoni keskittyvät mm.ihmisten motivointiin ja uskon levittämiseen työyhteisöissä siitä, että mahdottomaltakin tuntuvat tavoitteet ovat toteutettavissa. Ne eivät tapahdu sormia napsauttamalla vaan kovan työn avulla. Opiskelin melko paljon kirjoittaessani viime vuonna ilmestyttä Asenetta Peliin kirjaa. Nyt olisi tyhmää jäädä lepäämään laakereilla, vaikka luentojeni palautteet ovatkin olleet myönteisiä. Mikään ei ole sen sokaisevampaa, kun tämän hetkinen menestys. Siinä myötätuulessa voi alkaa leijumaan. No nämä aavikkojuoksut ovat opettaneet nöyryyttä ns.isän kädestä. Aiempi menestys ei takaa tulevaa menestystä. Se toki auttaa, mutta sen varaan ei laskeä yhtikäs mitään.

Yritän siis opiskella mm.sitä, mitä ihmisten ajattelun syövereissä tapahtuu ja miten kukin saisi sisäiset voimavarat nykyistä parempaan käyttöön.  Että tällaisia ajatuksia tänään…