Vapaapäivä

/in /by

Kunto kasvaa levossa, sanotaan. Tiedä häntä, mutta olen ottanut tavaksi pitää maanantait hikiliikunnasta vapaana. Kesäisin tulee tehtyä kaimenlaista pihahommaa tai käytyä kävelyllä tms.

Sain tänää edistettyä joitakin seikkailujuoksuun liittyviä asioita. Lähetin aamulla eräälle mielenkiintoiselle tahplle meilitse kyselyn, josko pääsi tapaamaan ja kertomaan asiaansa. Yllätyksekseni yrityksen toimitusjohtaja vastasi minulle pian ja tapaaminen järklääntyi jo keskiviikolle. Pitääs peukkuja!

Taloustilanne on sen verran mollivoittoinen, että jokaisen tukieuron eteen saa ponnistella ihan täysillä.

Palataan asiaan.

 

Totuttelua

/in /by

Totuttelen seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana uusiin juoksuvarusteisiin. Ostin eilen siis uudet Niket ja myös muita kenkiä on ostoslistalla, mm.New Balancet. NB:lla on erittäin laaja valikoima huippuhyviä tossuja lähes jokaisen juoksijan tarpeisiin.

Alan myös totuttautumaan tiiviimpään työtahtiin. Viimeiset neljä viikkoa on mennyt sammutetuin lyhdyin ja niin oli tarkoituskin. Kesäloma on tehnyt tosi hyvää eli olo on hyvä ja energinen.

Kyllä niitä kesän aikana kertyneitä paukkuja vielä tarvitaankin. Loppukesä ja syksy tulevat vaatimaan oman osansa, sillä niin treeni seuraavaa seikkailujuoksua varten kuin kaikki muu siihen liittyvä oheistoiminta vaativat tarmoa.

Aivan kuin pisteenä iin päälle. Juoksen ja organisoin seuraavan seikkailujuoksun yksin, en siis Gregin kanssa.

Päätin ensi vuoden seikkailujuoksusta jo Saharassa ja sparrailin aiheesta myös silloisen tukitiimini kanssa. Päätin tuolloin, että juoksen sen yksin. Sitä ennen oli kuitenkin yksi toinen tavoite, Grönlannin jäätikköjuoksu Gregin kanssa.

Sen jälkeen aloin valmistelemaan vuoden 2015 juoksua. Ensimmäinen siihen liittyvä virallinen palaveri oli  7.8.2013. Se päivämäärä ei unohdu ikinä, sillä tuona samaisena päivänä isäni kuoli.

Olin ilmoittanut Gregille kesän 2013 aikana, että juoksen xxxx-seikkailujuoksun yksin. Mies hieman marmatti ja esitti toiveensa päästä mukaan. Alkuvuodesta 2014 teimme Gregin kanssa päätöksen kehittää yhteistä yritystämme, jonka olimme perustaneet vuonna 2012. Yhtenä sen päätöksen seurauksena päätimme yhdistää voimat myös v.2015 seikkailuun.

Pari päivää sitten Greg ilmoitti, ettei hän voi, mm.aikataulusyistä johtuen, osallistua paljon aikaa ja voimia vaativaan hankkeeseen. Joudumme, tai siis joudun, olemaan poissa kotimaisemista jopa 35-40 päivää. Ennen juoksua on tarkoitus käydä ko.alueella ns.tiedustelumatkalla, joka vie 10-14 päivää.

Eikä tässä vielä kaikki. Varsinainen juoksun organisointi on päivästä riippuen puolipäivä-kokopäiväduunia. Sponsorikuviot, varusteiden hankinta ja niiden toimitus kohdealueelle, luvat, tekniikka yms.yms.vievät todella paljon aikaa, jotta kaikki on edes jotenkin jengoillaan ennen juoksun alkua.

Seuraavan projetin työstäminen jatkuu siis yksin. Tai ei ihan, sillä onhan minulla apuna ja tukena monia ihmisiä, joita ilman tästä nyt ei vaan tulisi yhtään mitään.

Tiimin merkitys on ollut todella merkittävä aina ensimmäisestä retkikunnnasta eli Kalaharista alkaen.

Etenkin Sahara olisi vieläkin vain mielessä siintävä tavoite ilman  huippuhyvää ryhmää, joka koostui FRF:n (www.frf.fi) porukasta Patrik Säilän johdon alaisena. Kotiahon Pentti (www.savantum.com) oli erittäin tärkeä roolipelaaja koko retkikunnan ajan ihan sen syntysanoista lähtien samoin kuin Kirsi ja Hietasen Juha.  Tattitista vaan kaikille!

Loppuvuodesta (ja ensi vuodesta) on tulossa siis erittäin mielenkiitoinen…

 

 

Ponnistelu

/in /by

Kun joutuu ponnistelemaan tavoitteen eteen, niin siitä saatu palkinto maistuu todella maukkaalta. Kävin tänään metsällä, en kivääri selässä, vaan pieni ämpäri kädessä. Olin päättänyt mennä tässä lähistöllä olevaan vadelmapaikkaan, jonne on todella hankala päästä..ja tulla pois. Ahne vadelman ystävä saa kävellä korkean kallion laelle ja laskeutua lähes pystysuoraa kallionseinämää alas. Tänään ponnistelu toi otsalle muutaman ylimääräisen hikipisaran, sillä päälläni oli tuulipuku ja lämpöä lähes 30 astetta.

Kallio-osuuden jälkeen edessä on hetki rämpimistä ryteikössä ennen kuin silmä havaitsee ensimmäiset vadelmat. Osa vadelmista oli vielä niin pieniä, joten päätin pakata kimpsut ja kampsut ja palata lähtöruutuun. Sain aamun parhaat kiksit kiipeämällä suosikkikalliotani ylös. Pikku ämpäri oli turvallisesti selkärepussa, sillä tarvitsin kaikki sormet ja varpaat päästäkseni kallion huipulle.

Olen aikeissa kokeilla boulderointia jossain vaiheessa, siis kalliokiipeilyä ilman turvaköysiä. Tämän blogikirjoituksen pääpointti on kuitenkin se, että mikäli joudumme tai saamme ponnistella tavoitteen saavuttamiseksi verta hikeä ja kyyneleitä valuttaen, niin palkinto tuntuu todella hyvältä.

Kävin tänään Suomenojan Interissä kokeilemassa uusia julksukenkiä. Juoksin Saharan halki Niken Lunareilite-merkkisillä kengillä, mutta(prkl) niiden valmistus on lopetettu. Ostin seuraavan seikkailujuoksun restiin Nike Lunarglide 6 merkkiset kengät. Ne tuntuivat jalassa tosi hyvältä. Kävin tässä iltasella lyhyellä testilenkillä uusien menokkaiden kanssa ja mukavalta ne tuntuivat vieläkin.