Pyhätunturin kaikkien aikojen ensimmäinen tunturijuoksutapahtuma on onnellisesti ohi. Juoksukoululaiset eli Team Viljanen pärjäsi mainiosti. Jokainen heistä suoriutui urakasta tosi hienosti ja olen heistä suunnattoman ylpeä. Kuten asiaan kuuluu, niin juhlimme porukan onnistumista ja juoksukoulun päättymistä hartaasti aamun tunneille asti. Nyt pitää palautua reissusta ennen seuraavaa blogikirjoitusta!
Olen lähtökuopissa kohti Pyhätunturia eli odotan lentoa Kittilään Seutulan lentokentällä. Kirjoitin aiemmin kesällä, kuinka Suomesta (-kin) on tullut itsepalveluyhteiskunta. Tämä lienee kuitenkin vasta alkua.
Lennoille tsekkaus on tapahtunut jo jonkin aikaa automaateilla, joka kyllä nopeuttaa palvelua. Käytin tänään ensimmäistä kertaa “bag drop”-palvelussa omia hoksottimia.
Tai ainakin melkein. Olin hihnalla sen verran h-moilasen näköinen, joten ystävällinen neito tuli paikalle( kun kaivoin parin perkeleen ryydittämänä silmälaseja käsiveskasta).
Kyllä nämä itsepalvelutsydeemit varmaan nopeuttaa palveluja, mutta mihis nämä kaikki ex-asiakaspalveluihmiset päätyvät? No, olen henkisesti vielä jossain 50-luvulla, joten yrittäkää ymmärtää…
Nimim. “ennen oli asiat paremmin”:-)
Syyskausi on alkanut, ainakin luentojen osalta. Kävin maanantaina Riihimäellä Hyriassa puhumassa koulutusalan ammatilaisille ja paikalla oli lähes 400 kuulijaa. Jos oli ulkona hellettä, niin kyllä tarkeni siellä Hyrian liikuntasalissakin. Olen harvoin nähnyt niin monen ihmisen heiluttavan paperilehtiötä kasvojensa edessä saadakseen edes pientä helpotusta tukalaan oloonsa.
Olen tehnyt luentokeikkoja vuodesta 2007 alkaen, joten itse puhuminen yleisön edessä ei nostata hikikarpaloita kasvoille, mutta maanantaina tilanne oli toinen. Seisoin nimittäin liikuntasalin lavalla ja kolme spottivaloa oli suuntautuneet suoraan lärviini. Onneksi ei ollut meikkejä lärvissä….
Huomenna on parin päivän reissu Pyhätunturille. Siitä enemmän huomenna…
