Eilen lauantaina juostiin vuosittainen ultrajuoksukisa, Masokistin Unelma. Kisa käytiin Paloheinän jäähallin läheisyydessä. Kyseessä ei ole mikään massajuoksutapahtuma mm.siksi, että matka on turkasen pitkä ja sitä taivalletaan 1,9 kilsan rataa kiertäen about 51 kertaa ennen kuin sata kilsaa on täynnä. Olin matkassa Kirsin huoltomiehenä.

Menimme kisapaikalle jo hyvissä ajoin ennen kello kasia, jolloin kisa starttasi. Paikalle oli tuulut noin nelisen kymmentä masokistia.

En ole käynyt kotimaisissa ultrakisoissa aikoihin, mutta onnekseni menin eilen, sillä paikalla oli loistotunnelma. Kuten lajin luonteeseen kuuluu, kaverihenki on varmaan korkeampi kuin missään lajissa. Jokaista kannustetaan viimeiseen metriin asti. Tämän lisäksi järjestävä seura Peräkylän Ponnistun ansaitsee hatun noston, sillä järjestelyt toimivat ihan loistavasti ja fiilis oli tapissa!

Bongasin paikalla useita tuttuja, mm.ultrajuoksun kruunamattoman kuninkaan Seppo Leinosen, jonka kanssa on aina kiva turista. Kirsi juoksi ekan satasen kisana ja teki hienon suorituksen jaksamalla juosta joka metrin! Olin hänen henkisenä tukena (?) viimeiset noin 16 kilsaa mukana juosten. Onnea vaan kaikille juoksijoille vielä kerran, todella kova suoritus! Oli myös kiva tutustua moniin paikalla olleisiin, minulle aiemmin tuntemattomiin ihmisiin.

No niin, nyt on aika jatkaa urheilullista viikonloppua. Lähden kohti uimastadikaa, jossa järjestetään triathlonkisa. Tulossa on pitkä päivä…