Usein parhaat asiat tapahtuvat juuri silloin, kun emme odota niitä saapuvan. Otetaan nyt esimerkiksi eilinen lenkkini. Oli ollut Helsinki Ckty Triathlon -tapahtumassa klo.7.00 alkaen. Seisoin ständillä kaverini Pete Saavalaisen kanssa ilta-kuuteen asti, jonka jälkeen purimme kamat kasaan ja lastasimme ne autoihimme. Ajelin kotiin ja päätin lähteä lyhyelle lenkiöle. Oli näet ihan pakko päästä tuulettumaan, you know the feeling…

Ajatus oli juosta kolme varttia kevyesti, mutta siitä tulikin ns.pöljä ilta. Heti alussa juoksu sujui kuin rasvattu. Lähdin meiltä rantaraittia kohti Kivenlahtea ja Laurinlahtea. Ajattelin, että voishan sitä juosta katsomassa miltä vanhoilla kotikonnuilla eli Hannusjärvellä ja Nöykkiössä näyttää.

Juoksu tuntui kulkevan niin hyvin, että päätin yrittää juosta ns.jalat alta. Se tarkoittaa sitä, että juostaan pitkään niin kovaa kuin jaloista lähtee. Jos kondis ei ole hyvä, niin sitä ei tee mieli kokeilla:-)Pistin siis hanaa ja juoksin useamman kilsan niin kovaa kuin näistä jaloista irtoaa. Sen jälkeen teen äkkipysähdyksen ja jäin kuuntelemaan kehon reaktioita. Olenko piipussa vai kulkeeko henki lähes normaalisti? En ollut edes sanottavasti hengästynyt. Tunsin olevani paremassa kunnossa kuin ikinä. Se on kyllä hieno fiilis! Ei ole mennyt työ hukkaan.

Olen juossut viimeisten parin viikon aikana melko kovavauhtisia lenkkejä. Vielä viime viikolla henki ei kulkenut ihan kybällä, mutfa nyt tuntuu kulkevan. Se antaa itseluottamusta kohti seuraavaa seikkailujuoksua.

Käyn tänään visiitillä eräässä suurlähetystössä. Täytän muutamia papruja virkailijan kanssa ja sen jälkeen jään odottamaan mitä tuleman pitää. Keskityn tässä nyt niihin asioihin joihin voin eli mm. kadonneiden sponsoreiden metsästykseen yms.

Energian tuhlaaminen asioihin, joihin ei voi vaikuttaa tuntuu llevan melko ylwinwn vitsaus. Murehdimme turhaan asioista, joihin meidän vaikutusvalta ei ylety. Uskon, että moni asia sujuisi paremmin mikäli keskittyisimme niihin asioihin, joihin voimme ihan oikeasti vaikuttaa. Jos mennään ihan konkretiaan, niin en mieti kansantalouden heikohkoa tilaa, vaan keskityn esim.sponsoreiden haussa siihen keitä ovat ne yritykset jotka voivat saada minusta joitain hyötyjä ja mitä ne hyödyt voisivat olla? Voisinkohan löytää jonkun ihmisen, joka auttaisi minua siinä? Olemme ehkä liian ujoja pyytämään apua.  Sitä on nimittäin yllättävän paljon tarjolla. Tämän seuraavankin seikkailureissun ehdottomasti suurin ansio kuuluu ja tulee kuulumaan niille lukemattomille henkilöille, jotka ovat minua niin suuresti auttaneet. Se tarkoittaa sitä, että minä puolestani tarjoan apuani niille henkilöille, jotka eivät sitä ehkä osaa tai kehtaa pyytää.Tärkeintä on, että annat enemmän kuin saat. Piste.