Kävin eilen treenamassa Malminkartanon huipun rappusilla kaverini Pata Degermanin kanssa. Tietojeni mukaan tämä Malmikartanon täyttömäki on Helsingin korkein paikka, tosin se on korkeimmillaan vain noin 90 metriä meren pinnan yläpuolella eli ei nyt mikään Everest.

Malminkartanon huipulle johtaa 426 rappusta, joita tsuppailimme Patan kanssa ylös-alas. Kävin vielä illalla pitkällä metsäkävelylenkillä Kirsin kanssa.

Tutkimusmatkailija-Patalla on myös reissaaminen verissä. Viime vuonna hän oli kiipeilemässä etelämantereella ja sen jälkeen vei porukkaa eräälle Tongan autiosaarelle. Pata on myös loistava kuvaaja. Hän oli yksi syypää, että lähdin Grönlantiin. Pata näytti minulle joitakin vuosia sittsn ravintola Carusellissa hulppeita kuvia yhdeltä monista Grönlannin reissustaan ja olin aivan myyty. Minulle ei parane näyttää liian eeppisiä kuvia, sillä lähdinhän mm.aikoinaan Pohjoisnavalle hienon kuvan innoittamana.

Mitä Grönlantiin tulee, niin siitä on nyt about vuosi, kun tulin jäätilöltä kotiin.

Olemme funtsineet Patan kanssa monen monituista reissua yhdessä, mutta yksikään ei ole vielä toteutunut. Funtsailu jatkuu, joten perästä (ehkä)kuuluu.

Juoksen tänään ja huomenna pidemmät lenkit.