Matkaa pukkaa…

/in /by

Mikäli viisumiasiat hoituvat kuntoon, niin singahdan pariksi viikoksi maailmalle marraskuun puolivälistä alkaen.

Toivon tapaavani matkan aikana mm.niitä virkamiehiä,jotka ovat jo tähän mennessä auttaneet minua julmetun paljon ja sen lisäksi alueella toimivien suomalaisyrityaten henkilöstöä.

Nämä reissut kun eivät etene pyhällä hengellä, joten sponsoreita tarvitaan. Sponseiden kanssa toimiminen ei ole mitään pakkopullaa, vaan teen todella mielelläni yhteistyötä eri tahojen kanssa. Siinä kun tekee töitä eri alojen ammattilaisten kanssa on vaarana, että oppii itsekin jotain uutta:-)

En ole heittänyt kirvestä kaivoon, etteikö tukijoita löytyisi suomessakin toimivista yrityksistä. Taloudellinen tilanne, ja varsinkin tunnelma, on melko kehno.

Olen käynyt tänään muutaman keskustelun, jossa vastapuoli (+minä) haukkuivat päättäjät ihan pystyyn. Itse asiassa tuo päättäjät pitäisi laittaa heittomerkkien sisään, sillä ihmiset ovat turhautuneita päättämättömyydestä.

Poliittisissa päättäjissä ei ole ybtään (tiedossani) olevaa henkilöä, jonka ottaisin retkikuntaani edes veden keittäjäksi:-)

No ei muuta kun lenkille!

 

Niks naks

/in /by

Kirjoitin eilen “epäilystäni”, että vasen nilkka olisi lukossa. Ja olihan se, tuhannen lukossa. No, Santtu Ranta from Aava Orto-lääkäreistä avasi nilkkalukon tottunein liikkein.

Ei ollut nimittäin ensimmäinen eikä varmaan viimeinen kerta, kun piipahdin miehen vastaanotolla. Sain taas hyviä ohjeita hoitaa nilkkaa paremmin ja hieman sapiskaa siitä, etten ole noudattanut Santun aiemmin antamia ohjeita.

Kävin ensimmäisen kerran Santun luona vuonna 2007, vain muutama viikko Pohjoisnavan tuplamaratonin jälkeen.

Juokseminen Pohjoisnavan lumikasoissa oli nilkoille aikamoista shokkihoitoa. Ja aivan kun pisteenä iin päälle, sen jälkeen oli vuorossa vielä maastopyörämaraton, joka ei varmaan parantanut vaivaa…

Nyt nilkka on kuitenkin uuden veroinen. Pidän vielä maanantain vapaata ja juoksen seuraavan treenilenkin vasta huomenna tiistaina.

Tuli

/in /by

IMG_20141001_104748

Tulen merkitys ihmisen evoluutiossa on ollut melkoinen. Sen avulla on lämmitetty asumuksia, valmistettu ruokaa, valaistu leiripaikkaa ja hätistelty petoja.

Vietämme aavikkomatkoilla melko paljon aikaa aamu-ja iltanuotion ääressä Nuotio tuo ihmiset yhteen ja ne hetket ovat tiimihengen nostamisen kannalta tosi tärkeitä.

Saharassa jorasimme ja lauloimme notskin äärellä. Paistoimme harva se ilta aavikkoleipää eli käytimme myös nuotiosta hehkuvan lämmön hyväksi.

Kalaharissa jotkut aamut olivat niin turkasen kylmät, joten nuotion antama lämpö oli enemmän kuin tervetullut ennen päivän 50 kilsan jolkotusta. Iltaisin istuimme nuotion äärellä ja joimme lasilliset viiniä. Sen jälkeen uni maittoi. Tuli piti myös pedot loitolla. Nuotion (ja retkikuntalaisten) sammuttua, mm.leopardi piipahti leirissämme.

Lapsuusajan parhaat muistot liittyvät kesämökille, jossa paistoimme saunomisen ja uinnin jälkeen nuotion ääressä makkaraa.

Kyllä tällaisen tulifriikin (ei pidä sekoittaa pyromaniaan..) pitää saada fiilistellä tulesta myös kotiolosuhteissa.

Kuvassa oleva ulkotakka leivinuunineen on pihamme ehdoton komistus. Se on rakennettu jyrkän kallion laelle ammattimuurari Aulis Koposen toimesta. Kuten arvata saattaa, niin se on ollut viime keväästä alkaen kovassa käytössä. Aulis teki meille sisätiloihin myös uuden varaavan takan noin vuosi sitten, joten tulistelu ei lopu talvisinkaan. Suosittelen!

http://auliskoponen.com/