No niin, viisumi on passissa kiinni kuin tatti, joten ei muuta kun varamaan lentolippuja aavikolle.
Marraskuu on yleensä kelien suhteen melko hanurista, joten siinäkin on yksi hyvä syy lähteä kaukomaille.
Tänään oli lenkkivapaapäivä, sillä eilen tuli juhlittua kaverin 40-vuotissynntäreitä niin antaumuksella, että kerään perjantain voimia viikonlopun pitkille lenkeille:-)
Joskus käy niin, ettei hyvästä yrityksestä huolimatta kaksi neuvottelukumppania löydä yhteistä säveltä. Tänään kävi juuri näin.
Aloitin kesällä yhteistyöneuvottelut erään firman kanssa ja pitkällisten neuvottelujen jälkeen tein tänään päätöksen, ettei neuvotteluja kannata jatkaa. Joku muu ehkä olisi, mutta jos joku juttu ei tunnu hyvältä, niin mitä sitä kärvistelemään.
Harmi juttu, mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa.
Olen toiveikas, että löydän toisen, samaa toimialaa edustavan kumppanin ennen aavikkoseikkailun alkua.
Huomenna on toivoa saada viisumi tulevaa seikkailua varten.. tai oikeastaan kyse on “vain” 90 päivän viisumista, joka tulee tiensä päähän ennen varsinaisen seikkailun alkua.
Pääsenpähän kuitenkin tekemään tämän viisumin avulla pari viikkoa kestävän tutustumismatkan kohdealueelle.
Ihmeellisiä asioita tapahtuu, jos annamme niiden tapahtua. Näin suureellisella lauseella aloitan tämän päivän blogikirjoitukseni.
No ihan syystä, sillä tänään tapahtui (taas) jotain hienoa ja ihmeellistä.
Olin tänään lounaalla erään Suomessa pitkään asuneen, mutta ihan toiselta puolelta maailmaa kotoisin olevan herrasmiehen kanssa.
Hän heitti jo ennen alkuruomaa erään hienon idean, joka voi toteutuessaan muuttaa monia asioita. Vastasin kysymykseen, kuten usein teen, “I am more than willing to explore that idea”.
Vieko se idea jonnekin, en tiedä. Mutta jos ei kokeile ja heittäydy uusiin juttuihin kybällä, niin mistäs sitä tietää. Mikä on riski? Se, että käyttää aikansa uuden asian tutkimiseen ja vaikka se ei toteutuisikaan niin.. maktub..sen ei ollut tarkoituskaan toteutua juuri nyt, mutta ehkä tulevaisuudessa.
Minulle on käynyt näin monta kertaa!
En ole mikään suuri tv-ohjelmien fani, mutta Leijonan Luola-Kanada on koukuttanut minut. Eilen ohjelmassa seurattiin leijonien elämää kulissien takana.
Jokainen leijona on taloudellisesti erittäin menestynyt. Neljää henkilöä yhdistää yksi, tai oikeastaan kaksi tekijää. Yksi..ole oma itsesi ja kaksi..luota intuitioon tai gut fiilinkiin. Jos asia maistuu heti alussa paskalta, niin tuskin se siitä hunajan makuiseksi muuttuu. Allekirjoitan nämä molemmat. Täysillä.
Minulla on just nyt meneillään yksi sellainen keissi, jossa on vahva kompostin maku suussa. Päätös jatkosta pitää tehdä parin päivän sisällä. Auts.
