Laskeskelin, että tämän vuoden puolella on (vain) noin kaksi kuukautta aikaa edistää seuraavan seikkailun toteutumista.
Tulee siis (ja taas) kiire. Joulukuun puolivälin ja loppiaisen välillä Suomessa ei etene juuri mikään asia. Näyttääkin siltä, että lähto seikkailuun ei ole tammikuun alku vaan ennemminkin kuun loppu tai helmikuun alku. No, se on ihan sama, kunhan vaan pääsee lähtemään.
Olen tavannut projektin aikana todella avuliaita ihmisiä ja näyttää siltä, että niitä ilmaantuu jatkuvasti lisää.
Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, niin mitalin kääntöpuolella ovat ihmiset ja tahot, jotka lupaavat helvetisti, mutta eivät tuota mitään.
Eräs arvokas kumppani lupasi jeesiä ja minä lupasin auttaa omalta osaltani ko.organisaatiota. Täytin lupaukseni, kuten tappoihini kuuluu. Sen jälkeen olen lähettänyt kahden kuukauden aikana ainakin viisi sähköpostia ko.firmaan, ei vastausta. Kuudetta meiliä ei lähde.
Kohtuu se on kerjäämisessäkin:-)
Olen myös julistanut tällä sivulla, kuinka paljon arvostan “walk the talk” -ihmisiä.
Yritetään siis olla sanojemme mittaisia miehiä ja naisia.
Kuten tämän päivän blogini alussa mainitsin, niin tässä seikkailuprojektissa upeaa jeesausta tarjoavien tahojen määrä ylittää selvästi “alisuorittajien” määrän. Kiitos siitä heille!
Tänään on pari iltapäiväpalaveria. Tiukahkosta aikataulusta johtuen, pidän juoksuvapaan päivän. Viikonloppuna mennään taas..no jollei lujaa, niin ainakin kilsoja keräten!
Hyvää viikonloppua!
