Aika rientää

/in /by

Silmäilin vanhaa 10 vuoden kalenteria, johon tuli aikoinaan kirjoiteltua mm.päivän juoksulenkkien pituudet, säätila sekä muita ajankohtaisia asioita. Eräs merkintä kiinnitti huomioni kesältä 2004. Sovin tuolloin Juoksija-lehden porukan kanssa siitä, että aloitan hommat heidän byroolla. Siitä tulee nyt kuluneeksi siis kymmenen vuotta. Olin tutustunut juoksijan porukkaan jo edellisenä vuonna.

Se kesä oli muuten melko kylmä ja sateinen. Tässä yksi kalenterimerkintä heinä-elokuun vaihteesta:”ei yhtään hellepäivää beinäkuun aikana” ja media uutisoi tuon kesän aikana ennätyksellisen kovista sateista.

No se ei menoa haitannut. Kun katson tuon kesän harjoitusmääriä, niin tuntuu siltä, että olen siirtynyt jo jäähdyttelijäksi:-)

No olen kyllä juossut ihan ok lenkkejä juhannuksen aikana, mutta paras treenikausi on vielä edessä. Nakutan nimittäin suurimmat juoksukilometrit heinä-alokuun aikana.

Otamsun, että viileähkö kesäkuu ei ole parantanut urheilukaupan myyntiä, joka on muutenkin ollut alamaissa lämpimän talven ja vallitsevan taloustilanteen johdosta. Saas nähdä löytävätkö ihmoset tiensä alkaviin ja jo alkaneisiin alennusmyynteihin, jos bikinikelit antavat odottaa itseään. Ehkä ne talvella myymättä jääneet toppatakit kelpaavat nyt kesällä?

Kalajoella

/in /by

Käväisin eilen luentokeikalla Kalajoella. Minut buukannut yritys on saanut toimeksiantoja aina Grönlannista ja Saharasta asti, joten en ole ainoa henkilö, joka siellä operoi. Kalajoen hiekkasärkillä on muuten lomamökkimessut kuluvan kesän aikana, jos sellainen asia sattuu jotakuta kiinnostamaan.

 

Marmatin muutama päivä sitten siitä, että elelemme nykyään itsepalveluyhteiskunnassa. Olen edelleen sitä mieltä ja tilanne vaan “pahenee”, mutta löytyy myös poikkeuksia. Ajoin Oulun lentokentältä Kalajoelle (ja takaisin) vuokra-autolla.  Sopimukseen kuuluu, että auto palautetaan tankki täynnä. Kurvasin pari kilsaa ennen Oulun lentokenttää paikalliselle Shellille. Auton sammuttua ei kulunut kuin muutama sekunti, kun auton ikkunaan koputtaa nuorehko mies ja kysyy “voinko tankata autonne?”. No totta kai voit, vastasin ilahtuneena. Kyselin, että mikäs juttu tämä nyt on, sillä en ole tottunut saamaan Suomessa tankkauspalvelua. Avulias ja todella kohtelias asiakaspalvelija informoi, että Shellillä on about 60 asemaa, josta saa tankkauspalvelua. Hienoa.

Menin kassalle maksamaan laskua ja minulta kysyttiin olenko valmis maksamaan vapaaehtoisen 1 euron palvelumaksun saamastani palvelusta. Totta kai, varsinkin kun bensalaskun maksaa loppukädessä luentoni buukannut yritys:-) Olisin kyllä maksanut myös omistani, sillä walk the talk. Jos haluan palvelua, niin minun on myös oltava valmis maksamaan siitä  Taidan käydä Shellillä myös jatkossa..

En ehtinyt lenkille torstaina, mutta tänään aattona juoksin tosi hyvän lenkin.

 

Hyvät Jussit!

 

Sisu

/in /by

“Ei tätä maata ole marisemalla rakennettu” sanoi yks triathlonia harrastava politiikko (vai onkohan se politiikkaa harrastava triathlonisti, aika näyttää) jokunen päivä sitten. No ei olekaan. Tämä asia tuli taas kerran mieleen, kun eteeni tupsahti Business Insider-nettisivun artikkeli, joka käsittelee suomalaista Sisua. Linkki artikkeliin löytyy blogikirjoituksen loppuosasta. Sisu-kirjoituksen lopussa kerrotaan, kuinka meistä jokainen voi löytää itsestään sisua. Mieti vaikkapa sitä, kuinka suomalaiset sotilaat ja ihmiset kotirintamilla taistelivat itsenäisen Suomen puolesta.

Minulle tämä asia tupsahti mieleen kymmenisen vuotta sitten. Olin hölmöyksissäni lyönyt itseni kanssa vetoa siitä, että kerään kesän aikana 100 litraa mustikoita. Ilman poimuria, koska pidin sitä “mummojen hommana”.Ostan muuten tänä kesänä poimurin…

No sinä samaisena kesänä treenasin kuin hullu. Juoksin vuoden aikana yli 750 tuntia ja vedin kesällä lenkkejä jopa kolme kertaa päivässä. Näytin (ja varmaan haisin) ajokoiralta. Muistan sen hellepäivän, kun raahauduin marjametsään lopen uupuneena. Lösähdin “puolikuolleena” mustikkamättäiden päälle ja makaa röhnötin siinä katsellen silmien edessä heiluvia marjoja.  Olin lievästi sanottuna psyykkauksen tarpeessa. Paarmat ja hyttyset laskeutuivat vuorotellen paljaalle iholle. En käyttänyt hyttysmyrkkyä, sillä se olisi ollut dopingia.

Aloin yhtäkkiä funtsimaan 2.maailmansotaa ja miehiä (oma pappani mukaanlukien), jotka viettivät parhaat vuotensa rintamalla. Ja siinä minä, varsinainen velliperse, makaisin kusiaisia vilisevän mustikkamättään päällä enkä saanut muutamaa litraa mustikkaa poimituksi. Hävetti. No kyllä se ämpäri siitä (parin kirosanan ryydittämänä) täyttyi nopeasti ja myös kesän kokonaistavoite tuli täyteen. Itse asiassa jatkoin mättäällä makoilua, sillä se osoittautui hyväksi keruumenetelmäksi. Pistin siis kroppaa likoon niistä kusiaisista huplimatta.

Muutamaa vuotta myöhemmin käytin taas velliperse-taktiikkaa hyväkseni. “Jukka, olet velliperse, jollet lähde Pohjoisnavalle”. Sama juttu muuten Grönlannin kanssa. Minä kun en rakasta kylmää.

Tänään iltalenkki ja huomenna reissumies matkaa Oulun kautta kohti Kalajokea, jossa minulla on luento.

http://www.businessinsider.com/finnish-word-sisu-is-key-to-success-2014-6