Valmistaudu…

/in /by

Mikäli kaikki menee kuten Disney-elokuvissa, niin meikäläinen aloittelee aavikkojuoksun aika tarkalleen kolmen kuukauden kuluttua.

Se aika menee tosi sukkelaan, varsinkin kun tiedossa on vähintään yksi, mutta ehkäpä kaksi ulkomaan matkaa ennen helmikuun puoliväliä ja tähän kun vielä lisää joulut sun muut pyhät, niin aika vaudikkaasti tämä jäljellä oleva aika tulee menemään.

Lyhyehkö valmisteluaika tekee toiminnasta jollakin tavalla jäntevämpää ja tavoitteellisempaa. Ihan esimerkkinä, kullakin lenkillä on nyt tietty tavoite. Testasin tänään Adidaksen Energy Boost-kenkää ja mietin pää höyryten, notta ottaisinko tämän kenkäparin aavikolle mukaan ja miksi ottaisin/miksi en?

Funtsailin, että pitäisiköhän hankkia vielä puoli numeroa isommat kengät, varsinkin kun aavikkolenkin loppuvaiheessa varpaat voivat olla jo aika tohjona.

No, jos ne varpaat on tohjona, niin pitääkö niitä lääkitä? Jos pitää, niin millä voiteella niitä pitäisi sivellä. Millä keinoin voin ennaltaehkäistä tiettyjen vaivojen syntymistä?

Muun muassa tällaisia mietteitä pyöri päässäni sunnuntaina noin 20 kilsan aikana.

Be prepared. Be prepared. Be prepared. Valmistaudu, valmistaudu ja (vielä kerran) valmistaudu. Siinä on resepti, jolla juoksija & retkikunta voivat selvitä pitkästä reissusta.

 

 

Kaksilla rattailla

/in /by

Suomessakin toimii useita halpamyymäläketjuja, joista saa halvalla yhtä sun toista.

Halpaketjujen rättejä myydään vain muutamilla euroilla ja yksi tärkein valintakriteeri näyttääkin olevan hinta.

Nämä lumput ovat kotoisin hikitehtaista, joissa tehdään töitä jopa 19h/päivä.

Katsoin Yle Areenasta dokkarin, jossa mm. saksalainen Lidl-ketju saa kyseenalaista kunniaa teettämällä vaatteita olosuhteissa, jotka ovat epäinhimilliset.

http://areena.yle.fi/tv/2099486

Yksi hyvä syy olla käymättä Lidlissä.

Monia kuluttajia em. asia ei tunnut vaivaavan. Siksi halpahalleilla menee hyvin. Juhlapuheissa ja gallupeissa on kiva kannattaa hyviä asioita, mutta kun tulee valinnan paikka, niin lompakko puhuu.

Toinen käsi on raamatulla ja toinen hameen alla.

Sellaista se on.

 

 

 

 

Uutisia

/in /by

Sarjassamme “retkikunnassa sattuu ja tapahtuu”, osa xx….kuvaajan, jonka piti lähteä aavikolle mukaan, ei lähdekään. Eipä siitä sen enempää.

Juoksentelin eilen Ruukinrannan maisemissa. Ehkäpä mielenkiintoisin osuus oli todella pitkä pitkospuu-osuus Otaniemen ja Ruukinrannan välillä. En osaa sanoa kuinka pitkä tuo osuus oli, mutta se tuntui ikuisuudelta.

Siinä sai todella juosta kieli keskellä suuta, sillä puut olivat turkasen kapeita ja liukkaita ja b) tippuminen pitkospuilta oli tietänyt “iloista kastumista”. Vältyin molemmilta.

Nastakengistä olisi saattanut olla hyötyä. Marraskuun Juoksijassa, joka ilmestyy about viikon kuluttua, on kattava nastakenkien esittely. Minulla on kotitestissä Icebugin Aurora-malli, jolle voi povata menestystä.