Jukka Viljanen
  • Tervetuloa
  • Jukka
  • Adventures
    • Kalahari Adventure Run 1000 km
    • Etelänapamanner
    • Libyan Sahara
    • North Pole Marathon & North Pole Bike Extreme
  • Blogi
  • Tilaa Jukka puhujaksi
  • Contact
  • Partners
  • Search
  • Menu Menu

Hitaasti kiiruhtaen

November 16, 2014/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Kesän ja syksyn lenkeille oli ominaista melko kova juoksuvauhti. No, sillä taktiikalla ei pysty juoksemaan aavikon halki, joka on kuitenkin se seuraavan vuoden päätavoite. Olen siis joutunut ottamaan lusikan kauniiseen käteem, kuten vanha kansa sanoo. Mikäli jalassa on vain alle 200g painavat juoksukengät, niin niillä on ihan mahdoton juosta hiljaa.

Olen ottanut käyttöön hieman painavampia kenkiä. Eilen jalassani oli Puman 500 Faas -kengät. http://www.juoksija-lehti.fi/Kenkäklinikka.aspx

Juoksija-lehden arvion mukaan kenkä sopii nopeaan juoksuun. Voi olla, mutta minulle se sopii just parhaiten hitaaseen etenemiseen. Siitä olen samaa mieltä, että se on hyvin vaimennettu ja jalassa huomaamaton.

Varsinkin aavikkojuoksujen aamut ovat vaikeita. Kuvitellaan tilanne, jossa seikkailujuoksija on taivaltanut jo 800 kilsaa. Olen ollut liikkeellä siis jo hieman päälle kaksi viikkoa. Pohkeet ovat saaneet osakseen melkoisen määrän tällejä ja varsinkin aamun ensimmäiset kävelyaskeleet tuntuvat vaikeilta. Edessä on kuitenkin 50 kilsan etappi, joka on juostava!

Etenkin aamun ensimmäisten juoksukilometrien aikana pohkeet kiittävät, mikäli pistän jalkaani hyvin vaimennetut kengät. Voin vaihtaa jalkineita päivän aikana, mikäli siltä tuntuu.

Olen lähes 100% varma, että aavikon ylityksen aikana käytän eriparisia kenkiä. Oikeassa jalassa saattaa olla eri mallinen kenkä kuin vasemmassa. Oikessa jalassa voi olla lilan värinen New Balance, josta vasen jalka ei taas tykkää yhtään. Siihen sopii paremmin vaalean sininen Adidas. Juoksin lauantain lenkin Pumilla, jotka ovat lähes numeron kokoa liian isot. Ei ne nyt niin isot ole, että airot olisi tullut kaupan päälle:-) Uberpitkillä juoksumatkoilla jalat tuppaavat turpoamaan. Ei ne jalkaterät nyt mihinkään elefanttisiin mittoihin tietenkään kasva…

Lisäksi varpaat ovat hellina ja niihin ilmestyy erilaisia tippoja matkan varrella. Juuri siksi on hyvä ottaa matkaan kenkiä, joissa on reilusti tilaa varsinkin varvas-osastolla. Puman jalkine on sellainen.

Testilenkit jatkuvat aina 26/11 asti, jolloin häivyn aavikkomaisemiin noin viikon ajaksi. Siellä ei tule juostua niin paljon, mutta otan tietty lenkkarit mukaan. Kelien suhteen seuraavat 10 päivää ovat ajankohtaanu nähden erinomaiset. Tuulta vain muutama metri sekunnissa ja lämpötila hieman plussan puolella. Accuweatherin mukaan tilanne säilyy melko samana ainakin joulukuun puoliväliin asti. Hyvä juttu meille juoksijoille, mutta kehno hiihtäjille ja talvivaatteiden maahantuojille…

LIG

November 14, 2014/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Life is good, näin voi (taas kerran) todeta todella miellyttävän lounastapaamisen jäljiltä.

Viikonloppu on erittäin ohjelmoitu, mutta ehdin hyvin juosta pitkät lenkit kaiken muun häsäämisen välissä.

Eipä muuta tällä erää.

Hyvää viikonloppua!

Lännen nopein

November 13, 2014/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Olen nähtävästi tulevista aavikkoreissuista niin tohkeissani, että menen sovittuihin tapaamisiin viikon etuajassa.

Odottelin tänään kaveria saapuvaksi klo.9.00 kahvilakokoukseen huomatakseni, että se onkin vasta ensi torstaina.

Varasin matkan “erittäin salaiseen kohteeseen”, jossa aion siis jolkotella ensi vuoden helmikuun puolivälistä alkaen noin 1800-2000 kilsaa.

Käyn siellä nyt marras-joulukuun vaihteessa noin viikon kestävällä tutustumismatkalla. Tapaan joitakin virkamiehiä sekä mm. tukitiimini pomot. Tämä monikossa, sillä minun on vaihdettava tiimiä rajanylityspaikassa vähän samaan tapaan kuin Saharan halkijuoksun yhteydessä.

Tuolloin tiimi vaihtui Mauritanian ja Länsi-Saharan rajalla.

Se rajapaikka onkin yksi suurimpia kaatopaikkoja jota olen nähnyt. Sitä kutsutaan nimellä “no mans land”.

Sen toinen ominaispiirre on villikoirat, jotka iskevät kimppuun, mikäli joku uskaltaisi tulla autosta ulos.

Ajoimme noin parin kilsan “ei kenenkään maan” halki vanhoilla Mersuilla, joista olivat iskunvaimentimet joko poistettu tai ne eivät toimineet. Se oli friikki kokemus.

Jossakin vaiheessa olin pienessä ja pimeässä kopissa, jossa kaksimetrinen ja yli satakiloinen äijä (mustissa laseissa) kysyi ranskaksi, että millä asioilla olen.

Vetäsin rallienglannilla “ääntröprönöör” eli kerroin olevani entrepreneur, siis yrittäjä.

Taisin näyttää lama-yrittäjältä, sillä jalassa olivat kireät juoksutrikoot, ja paskaiset lenkkarit. Naama oli pitkän aavikkojuoksun jäljiltä huonossa hapessa, joten ei se ukko minua kauaa katsellut, vaan päästi jatkamaan matkaa.

Jos rajapaikoissa on ongelmia, niin kannattaa puhua joko rallienglantia tai suomea. Tärkeintä on, että kukaan ei ymmärrä mistään mitään…:-)

Nyt lenkille!

 

 

Page 1044 of 1512«‹10421043104410451046›»

Seikkailujuoksija

Recent Posts

  • 10/90
  • 07.00
  • Juoksua keveiden painojen kanssa (Fin)
  • 250
  • Show ownership!

Archives

Scroll to top