Tuli

/in /by

IMG_20141001_104748

Tulen merkitys ihmisen evoluutiossa on ollut melkoinen. Sen avulla on lämmitetty asumuksia, valmistettu ruokaa, valaistu leiripaikkaa ja hätistelty petoja.

Vietämme aavikkomatkoilla melko paljon aikaa aamu-ja iltanuotion ääressä Nuotio tuo ihmiset yhteen ja ne hetket ovat tiimihengen nostamisen kannalta tosi tärkeitä.

Saharassa jorasimme ja lauloimme notskin äärellä. Paistoimme harva se ilta aavikkoleipää eli käytimme myös nuotiosta hehkuvan lämmön hyväksi.

Kalaharissa jotkut aamut olivat niin turkasen kylmät, joten nuotion antama lämpö oli enemmän kuin tervetullut ennen päivän 50 kilsan jolkotusta. Iltaisin istuimme nuotion äärellä ja joimme lasilliset viiniä. Sen jälkeen uni maittoi. Tuli piti myös pedot loitolla. Nuotion (ja retkikuntalaisten) sammuttua, mm.leopardi piipahti leirissämme.

Lapsuusajan parhaat muistot liittyvät kesämökille, jossa paistoimme saunomisen ja uinnin jälkeen nuotion ääressä makkaraa.

Kyllä tällaisen tulifriikin (ei pidä sekoittaa pyromaniaan..) pitää saada fiilistellä tulesta myös kotiolosuhteissa.

Kuvassa oleva ulkotakka leivinuunineen on pihamme ehdoton komistus. Se on rakennettu jyrkän kallion laelle ammattimuurari Aulis Koposen toimesta. Kuten arvata saattaa, niin se on ollut viime keväästä alkaen kovassa käytössä. Aulis teki meille sisätiloihin myös uuden varaavan takan noin vuosi sitten, joten tulistelu ei lopu talvisinkaan. Suosittelen!

http://auliskoponen.com/

Reipasta ulkoilua

/in /by

Siitä on pari päivää, kun olen viimeksi kirjoittanut blogisivulleni. Viimeisten päivien aikana on vaan tapahtunut taas niin pirun paljon erilaisia asioita, joten fokus on ollut ihan muissa asioissa, kuin kirjoittamisessa.

Torstaina oli äksöniä niin paljon, että pääsin kotiin vasta perjantain puolella. Siitä johtuen lenkkeily ei tuntunut eilen ihan luontevalta ajatukselta, mutta tänään kävin ulkoilemassa peräti kahdesti.

Tässä yrittäjänä toimimisessa on sekin mukava puoli, ettei duuni rajoitu arkipäiville aamuyhdeksän ja iltaviiden väliin. Tein tänään kaverin kanssa muutaman tunnin ajan suunnittelutyötä erään liikeidean edelleen jalostamiseksi. ‘

Vasen nilkka tuntuu hieman tukkoiselta. Käyn mahdollisimman pian fyssarin pakeilla, sillä epäilen vasemman nilkan olevan lukossa. Juoksen seuraavan lenkin vasta sen tapaamisen jälkeen, kun nilkkaa on niksauteltu. Muuten juoksu ja kondis tuntuu tosi hyvältä!

Hyvää viikonlopun jatkoa.

Lumivyöryjä…

/in /by

Viime visiitistä Nepaliin on kulunut (liian) pitkä aika. Nepal nousi mieleen lukiessani lumivyöryistä, jotka ovat vieneet mennessään ainakin 20 patikoijaa.

Vuoristoalueella on aina omat riskinsä. Siksi, varsinkin kokemattomien trekkaajien on hyvä liikkua kokeneen matkanjohtajan joukoissa. Sellaisia tarjoaa mm. suomalainen Aventura, joka käyttää vain parhaita matkanjohtajia. Tästä hyvänä esimerkkinä vuorikiipeilijä Samuli Mansikka, jolla on kokemusta ko.alueelta ehkäpä enemmän, kiin kenellään toisella suomalaisella. Myös Mandala Travel on hyvämaineinen matkanjärjestäjä.

Tein aikoinaan Aventuralle pari matkanjohtajakeikkaa Nepaliin. Ne reissut tarjosivat huikeita kokemuksia ja opettivat paljon.

Vedin paikallisten sherpojen kanssa noin kymmenelle suomalaiselle helpoimman vaellusreitin, Poon Hillin.

Kävimme eräänä aikaisena aamuna tekemässä nousun Poon Hillin huipulle noin 3200 metriin. Syy, miksi lähdimme “huiputukseen” niin aikaisin johtui siitä, että Poon Hillitä avautuu auringon noustessa hillitön näkymä Annapurnan alueen korkeimmille vuorille, joista kaksi nousee yli 8000 metriin.

Se päivä oli monelle ryhmäläiselle raskas. Aikainen herätys, nousu 3200 metriin, laskeutuminen takaisin teehuoneeseen, jossa olimme yöpyneet.

Aamiaisen jälkeen lähdimme patikoimaan ja nouimme pian taas yli 3000 m korkeuteen. Patikka, kohti seuraavaa teehuonetta, kesti taukoineen ainakin 10 tuntia. Muutama trekkaaja ihmetteli sitä, että Nepalissa on niin paljon ylä-ja alamäkiä. Olin kommentista niin ihmeissäni, etten saanut sanaa suustani….

Ei kahta ilman kolmatta eli uskon tallaavani vielä Kathmandun vilkkaita kujia sekä ihmisvilinästä vapaita vuoripolkuja.

Kirjoitin eräästä toisesta reissusta Juoksija-lehden blogiin melko pian Kalaharin seikkailun jälkeen.

Kuljin tuolloin pitkin ja poikin Nepalia paikallisen sherpan Tirtha Maskin kanssa. Itse asiassa juoksimme viisi päivää teehuoneelta toiselle. Sekin, oli ikimuistoinen reissu. Tässä siitä lisää…

http://www.juoksija-lehti.fi/BLOGI/tabid/3181/entryid/56/Default.aspx

Ja vielä toinen kirjoitus samasta aiheesta…

http://www.juoksija-lehti.fi/BLOGI/tabid/3181/entryid/33/Default.aspx