Juoksin eilisen tunnin lenkin todella hyvässä seurassa. Juoksuseurueeseen kuului kaverini Raunon lisäksi toinenkin hyvä ystävä, Samojedinkoira Nella:-)
Aina kun koira liittyy lenkkiseuraan, niin välttelemme asvaltilla juoksentelua. Torstain lenkki juostiinkin pääasiassa hiekkapäällysteisillä tieosuuksilla.
Otaksun, että en ollut ainoa, jolla oli vaikeuksia saada Sportman.fi-sivustoa auki.
Nyt vika on korjattu. Kiitokset menevät nettiguru Kari Koskiselle sekä palvelun tarjoaja Mediam Oy:lle, joka korjasi vian pikaisesti.
Eipä tässä nyt mitään maata mullistavaa ole tapahtunut, sitten eilisen. Juoksua, palavereja ja tänään illalla taas juoksua.
Huomenna on (pitkästä aikaa..) luento. Se on melko myöhään illalla, joten ehdin hyvin juoksemaan ennen sitä.
Tähän loppuun sen verran, että jatkan yhteistyötä Pyhätunturin kanssa myös ensi vuoden ajan.
Mikäli ennusmerkit pitävät paikkansa, niin tarjoan kaikille halukkaille mahdollisuuden osallistua polkujuoksukoulutukseen Pyhällä ensi vuoden heinäkuun loppupuolella.
Kerron tästä lisää, kun aikataulut ja sen sellaiset varmistuvat.
Päivän Hesarissa oli hyvä juttu suomalaisesta Mia Graeffesta, joka on kolmantena suomalaisnaisena kiivennyt maailman korkeimman vuoren, Mount Everestin huipulle. Itse asiassa hän teki historiaa, sillä hän on eka suomalaisdaami, joka kiipesi huipulle vaikeampana pidettyä pohjoista rinnettä (North Face) pitkin. Hienoa!
Jos hän olisi yrittänyt kiivetä perinteisempää reittiä huipulle, niin reissu olisi keskeytynyt, sillä lumivyöry tappoi 16 sherpaa ja kiipeilykausi loppui ennen kuin se edes tavallaan alkoi.
Meikäläinen on (ainakin) toistaiseksi pysynyt kohtuu lähellä meren pintaa, mutta kuka tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan..
Maailman korkeimpien dyynien harjalle kiipeäminen kiinnostaa kovasti, joten eiköhän me vielä lähdetä sinne Namibian aavikolle, jossa niitä tiettävästi on.
Saharan halkijuoksun yhteydessä kiipesin muutaman korkeamman dyynin huipulle, sillä siellä oli mukava kirjoitella blogia ja katsella maisemia. Dyyni-istunnon jälkeen otin vauhtia ja hyppäsin dyyniltä alaspäin. Jalkojen iskeydyttyä hiekkaan dyynin uumenista kuului jylisevää ääntä. En tiedä miten ääni syntyi, mutta se innoitti meikäläistä hyppimään yhä uudestaan ja uudestaan. Hulluilla on kuulemma halvat huvit.
Päivän lenkkinä oli niin perus-settiä kuin olla voi vaan olla (15 km).
