Totuttelua

/in /by

Totuttelen seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana uusiin juoksuvarusteisiin. Ostin eilen siis uudet Niket ja myös muita kenkiä on ostoslistalla, mm.New Balancet. NB:lla on erittäin laaja valikoima huippuhyviä tossuja lähes jokaisen juoksijan tarpeisiin.

Alan myös totuttautumaan tiiviimpään työtahtiin. Viimeiset neljä viikkoa on mennyt sammutetuin lyhdyin ja niin oli tarkoituskin. Kesäloma on tehnyt tosi hyvää eli olo on hyvä ja energinen.

Kyllä niitä kesän aikana kertyneitä paukkuja vielä tarvitaankin. Loppukesä ja syksy tulevat vaatimaan oman osansa, sillä niin treeni seuraavaa seikkailujuoksua varten kuin kaikki muu siihen liittyvä oheistoiminta vaativat tarmoa.

Aivan kuin pisteenä iin päälle. Juoksen ja organisoin seuraavan seikkailujuoksun yksin, en siis Gregin kanssa.

Päätin ensi vuoden seikkailujuoksusta jo Saharassa ja sparrailin aiheesta myös silloisen tukitiimini kanssa. Päätin tuolloin, että juoksen sen yksin. Sitä ennen oli kuitenkin yksi toinen tavoite, Grönlannin jäätikköjuoksu Gregin kanssa.

Sen jälkeen aloin valmistelemaan vuoden 2015 juoksua. Ensimmäinen siihen liittyvä virallinen palaveri oli  7.8.2013. Se päivämäärä ei unohdu ikinä, sillä tuona samaisena päivänä isäni kuoli.

Olin ilmoittanut Gregille kesän 2013 aikana, että juoksen xxxx-seikkailujuoksun yksin. Mies hieman marmatti ja esitti toiveensa päästä mukaan. Alkuvuodesta 2014 teimme Gregin kanssa päätöksen kehittää yhteistä yritystämme, jonka olimme perustaneet vuonna 2012. Yhtenä sen päätöksen seurauksena päätimme yhdistää voimat myös v.2015 seikkailuun.

Pari päivää sitten Greg ilmoitti, ettei hän voi, mm.aikataulusyistä johtuen, osallistua paljon aikaa ja voimia vaativaan hankkeeseen. Joudumme, tai siis joudun, olemaan poissa kotimaisemista jopa 35-40 päivää. Ennen juoksua on tarkoitus käydä ko.alueella ns.tiedustelumatkalla, joka vie 10-14 päivää.

Eikä tässä vielä kaikki. Varsinainen juoksun organisointi on päivästä riippuen puolipäivä-kokopäiväduunia. Sponsorikuviot, varusteiden hankinta ja niiden toimitus kohdealueelle, luvat, tekniikka yms.yms.vievät todella paljon aikaa, jotta kaikki on edes jotenkin jengoillaan ennen juoksun alkua.

Seuraavan projetin työstäminen jatkuu siis yksin. Tai ei ihan, sillä onhan minulla apuna ja tukena monia ihmisiä, joita ilman tästä nyt ei vaan tulisi yhtään mitään.

Tiimin merkitys on ollut todella merkittävä aina ensimmäisestä retkikunnnasta eli Kalaharista alkaen.

Etenkin Sahara olisi vieläkin vain mielessä siintävä tavoite ilman  huippuhyvää ryhmää, joka koostui FRF:n (www.frf.fi) porukasta Patrik Säilän johdon alaisena. Kotiahon Pentti (www.savantum.com) oli erittäin tärkeä roolipelaaja koko retkikunnan ajan ihan sen syntysanoista lähtien samoin kuin Kirsi ja Hietasen Juha.  Tattitista vaan kaikille!

Loppuvuodesta (ja ensi vuodesta) on tulossa siis erittäin mielenkiitoinen…

 

 

Ponnistelu

/in /by

Kun joutuu ponnistelemaan tavoitteen eteen, niin siitä saatu palkinto maistuu todella maukkaalta. Kävin tänään metsällä, en kivääri selässä, vaan pieni ämpäri kädessä. Olin päättänyt mennä tässä lähistöllä olevaan vadelmapaikkaan, jonne on todella hankala päästä..ja tulla pois. Ahne vadelman ystävä saa kävellä korkean kallion laelle ja laskeutua lähes pystysuoraa kallionseinämää alas. Tänään ponnistelu toi otsalle muutaman ylimääräisen hikipisaran, sillä päälläni oli tuulipuku ja lämpöä lähes 30 astetta.

Kallio-osuuden jälkeen edessä on hetki rämpimistä ryteikössä ennen kuin silmä havaitsee ensimmäiset vadelmat. Osa vadelmista oli vielä niin pieniä, joten päätin pakata kimpsut ja kampsut ja palata lähtöruutuun. Sain aamun parhaat kiksit kiipeämällä suosikkikalliotani ylös. Pikku ämpäri oli turvallisesti selkärepussa, sillä tarvitsin kaikki sormet ja varpaat päästäkseni kallion huipulle.

Olen aikeissa kokeilla boulderointia jossain vaiheessa, siis kalliokiipeilyä ilman turvaköysiä. Tämän blogikirjoituksen pääpointti on kuitenkin se, että mikäli joudumme tai saamme ponnistella tavoitteen saavuttamiseksi verta hikeä ja kyyneleitä valuttaen, niin palkinto tuntuu todella hyvältä.

Kävin tänään Suomenojan Interissä kokeilemassa uusia julksukenkiä. Juoksin Saharan halki Niken Lunareilite-merkkisillä kengillä, mutta(prkl) niiden valmistus on lopetettu. Ostin seuraavan seikkailujuoksun restiin Nike Lunarglide 6 merkkiset kengät. Ne tuntuivat jalassa tosi hyvältä. Kävin tässä iltasella lyhyellä testilenkillä uusien menokkaiden kanssa ja mukavalta ne tuntuivat vieläkin.

 

 

Firmaa pukkaa…

/in /by

Blogipäivityksiä tulee nyt harvakseltaan, sillä kaikki liikenevä aika kuluu neljän seinän ulkopuolella. Juttelin Gregin kanssa pari päivää sitten. Miehen kotikaupungissa Johannesburgissa on ankara talvi päällä, sillä lämpömittari näyttää +21C astetta.

Välillä oli vaikea kuulla miehen puhetta, sillä hän seisoi rugbykentän laidalla. Gregin poika Spencer on aloittanut uuden harrastuksen ja poikien huudot kiirivät aina tänne Saunaniemeen asti.

Kuningas jalkapallo saisi ottaa rugbysta opikseen. Fudiksen MM-kisoissa filmaattiset kaatumiset  ja pelaajien tuomareille mussuttaminen veivät osan tehokkaasta peliajasta. Rugbyssa näin ei ole. Vaikka kuinka kokisi olevansa sorrettu ja tuomarin päätös kyrsisi, niin ainoa henkilö, jolla on puheoikeus tuomarille on joukkueen kapteeni. Myös kontakteista pillittäminen ei kuulu lajin koodistoon.

Toinen palloilulaji jota arvostan on käsipallo. Miestä otetaan railakkaasti, mutta tarkoitus ei ole vahingoittaa vastapuolen pelaajaa. Esimerkiksi, mikäli vastustajan käsi osuu naamalle, niin pelaaja ei jää lattialle pyörimään tuskissaan vaan vetätyy vaihtopenkille nuolemaan haavojaan. Monet (varsinkin)huippufutaajat on minun silmissä aikamoisia itkupillejä.

No, juttelimme Gregin kanssa myös ensi vuoden seikkailujuoksusta. Kerroin, että valtion xx suurlähettiläs on ystävällisesti valmis tapaamaan minut elokuun puolivälissä. Tämä tapaaminen saattaa edistää seikkailujuoksuhankettä, joka syntyi meikäläisen päässä Saharan halkijuoksun aikana. Idea Saharan halkijuoksusta syntyi Kalaharin halkijuoksun aikana. Mitäköhän kaikkea päähän pälkähtää seuraavan seikkailujuoksun aikana???

Gregin haaste on saada tarpeeksi lomaa tulevaa seikkailua varten. Mikäli juoksumatkaa kertyy 1500 kilsaa, niin sen nielemiseen menee 30 päivää. Sen päälle tulevat matkustamiset, noin 3-4 päivää. Tämän lisäksi meillä on oltava reservissä toiset 3-4 päivää tapahtumille, joihin ei voi etukäteen vaikuttaa. Näinhän meille kävi myös Grönlannissa. Kova myrsky piti meitä teltoissa neljän päivän ajan. Ensi vuonna myrskyt voivat sekoittaa (taas) aikataulut, mutta se tavallaan kuuluu asiaan.

Saharassa mottona oli, “mitään ei pyydetä, kaikki otetaan vastaan mitä Sahara tarjoaa”.

Se on sama juttu tämän muun elämisen kanssa.

Perustin uuden seikkailuihin ja yritysvalmennukseen keskittyvän yrityksen kesä-heinäkuun vaihteessa. En edes kehtaa pummata yhteiskunnalta yritystukia, vaikka sellaisia voisi olla tarjollakin.  Mikäli firma ei pärjää ilman tukia, niin sitten tehdään jotain muuta. Tukieurot kuuluvat niille, jotka niitä AIDOSTI tarvitsevat eikä niiden vastaanottamisessa sellaisessa tapauksessa ole mitään moitittavaa! Tuntuu vaan välillä siltä, että liian monet keskittyvät niittämiseen eikä kylvämiseen.

Last but not least, mitäs urheilurintamalle kuuluu? Olen panostanut parin viime päivän aikana sykettä nostaviin pihatöihin. Lajivalmikoimaan ovat kuuluneet mm.kottikärryjen työntely, multasäkkien kantaminen ja puiden hakkaaminen.

Tänään treenaan taas ihan oikeasti…