Matkailu avartaa

/in /by

Päivän reissu Tukholmaan on takana. Mitä jäi mieleen?

No, ensiksi piipahdin Naturkompanietiin, joka on paikallinen Partioaitta. Jos kaupat näyttävät identtisiltä, niin se johtuu siitä, että niillä on sama omistaja, Fenix Outdoors.

Viime vuosien aikana Naturkompanietista on tullut puhtoinen, vähän liian sisäsiisti kauppa minun makuuni. Vaatteista esillä ovat enimmäkseen Fjällräven, jonka mallisto on muuttunut positiivisesti viime vuosien aikana, ainakin mitä ulkonäköön tulee sekä Tierra. Yllätys, yllätys, molemmat tuotemerkit omistaa Fenix…

Oli siellä myös esillä  Marmotia, Arcteryxia ja henk.kohtaista lemppariani Patagoniaa. Ostinkin Patagonian ultra-kevyen topparotsin, kun sen sai niin halvalla:-)

Mielestäni kotimaisessa Partioaitassa on nykyään parempi ja monipuolisempi valikoima.

En ehtinyt käydä Addnature-nimisessä liikkeessä, joka on (ainakin ollut) minua enemmän miellyttävä “dirtbagien” tapaamispaikka.http://www.urbandictionary.com/define.php?term=dirtbag

Tukholma on aktiivinen kaupunki, jossa taloudellinen toimeliaisuus on silmiin pistävää. Kaupat ja kuppilat ovat täynnä iloisia ja kruunujaan polttavia kansalaisia.

Sitä samaa meininkiä ja toimeliaisuutta toivoisin myös tänne.

Viikonloppuna on SkiExpo. Olen yleensä ollut messuduunissa Kustannus Oy Juoksijan standillä, mutta tällä kertaa meillä on niin pieni esittelytila, ettei siihen mahdu kuin yksi tyyppi kerrallaan. Saatan olla lyhyen aikaa messuständillä perjantaina, mutta todennäköisimmin minut näkee luuhaavan pitkin Messukeskuksen käytäviä ja juttelevan paikalla olevien tuttujen kanssa.

Lievästä kröhästä johtuen pidän tänään lenkkivapaan. Käyn toki parin tunnin kevyellä kävelylenkillä, mutta pulssia nostattava treeni olisi typerintä, mitä nyt voisi tehdä. Viimeistään lauantaina taas juostaan!

 

Moderni tutkimusmatkailija

/in /by

http://www.huffingtonpost.com/kensington-explorersinresidence/9-tips-how-to-become-a-mo_b_4004390.html

Jos joku sattuisi kysymään minulta, että mitä se vaatii tullakseen seikkailijaksi tai modernin ajan tutkimusmatkailijaksi, niin ohjaisin hänet tämän artikkelin äärelle. Sen on kirjoittanut ruotsalainen tutkimusmatkailija Mikael Strandberg. Micke on talsinut halki Siperian ja tehnyt monia muitakin huikeita seikkailuja, joten hänet on kruunattu mm.Royal Geographical Societyn fellow-jäseneksi.

Tapasin hänet Tukholmassa kolme neljä vuotta sitten. Kaavailin miestä Saharan halkijuoksuun mukaan, mutta näin ei kuitenkaan käynyt.

No, ystäviä ollaan siitä huolimatta.

Tuosta yllä olevasta artikkelista sen verran, että en oikeastaan lisäisi siihen mitään enkä ottaisi pois.

Ensinnäkin, jos teet jotain uniikkia, niin sinua pidetään hulluna. Mitäs väliä sillä on? Ei mitään.

Kotiasiat on oltava kunnossa. Ei siitä ainakaan mitää haittaa ole:-)

On oltava kyky unelmoida ja visioida sekä viedä ne maaliin kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Ja niitä ei tarvitse pyytää, ne tulee pyytämättäkin:-)

Mikä tärkeintä, sinun ei tarvitse olla täydellinen. Sellaisia kun ei edes ole olemassa.

Sinun pitää tehdä helvetisti töitä. Vuoden ympäri. Vanhat meriitit toimivat vain baaritiskillä.

Jos todella haluat saavuttaa tavoitteesi, niin sinun on pistettävä muut vähemmän tärkeät asiat sivuun. On priorisoitava.

Ja kuten niin monesti olen kirjoittanut, heitä kusipäät ja vast.laidan yli.

Valmistaudu, valmistaudu, valmistaudu.

Ja lopuksi, tee äläkä selittele!

 

Ei se sen vaikeampaa ole. Samaa leipää tässä kaikki syövät…

Retkikunta täydentyy

/in /by

Minulla on erittäin ilosia uutisia ensi vuoden seikkailua ajatellen. Hyvä ystäväni, löytöretkeilijä Patrick “Pata” Degerman lähtee reissuun kuvaajaksi ja ottaa (miehen hyvin tuntien..)vastuu myös monesta muustakin asiasta eli Patan titteliksi voisi laittaa vaikkapa Co-Leader/Photographer.

Olen tuntenut Patan vuodesta 2006 ja meistä tuli ekan tapaamisen jälkeen hyvät kaverit.

Olemme suunnitelleet Patan kanssa jollei kymmeniä, niin ainakin kymmentä seikkailureissua eri puolille maailmaa, mutta aina ne ovat tyssänneet johonkin.

Viime vuonna.kun värjöttelin Grönlannin jäätiköllä Gregin kanssa, niin kuinka ollakaan, Pata oli Grönlannissa as well ystävänsä Jonin kanssa.

He olivat kuvaamassa jääkarhuja ja me yritimme pysyä niistä mahdollisimman kaukana:-)

Soitin Patalle tuolloin sat.puhelimella muutamaan kertaan. Yritin saada jopa heidän kauttaan evakuiointihelikopteria jäätikölle, sillä kaverimme Jens-Erik oli huonossa hapessa. Jon tuntee muutaman tyypin Air Greenlandilta ja yritimme käyttää sitä kontaktia hyväksi, mutta tällä kertaa se ei onnistunut.

Vuonna 2008 Patan piti lähteä kuvaamaan minua Mauritaniaan, sillä olin ilmoittautunut Raid Sahara-kisaan. Se oli 250 kilsan aavikkoseikkailu, joka ei sitten toteutunutkaan.

Joulun aikaan 2007 muutama ranskalaisturisti kuoli mauritaniassa terroristien vedettyä heidän kurkun auki. Siihen loppui myös Paris-Dakar -rallin taru Saharan alueella. Nykyäänhän kisa järjestetään Etelä-Amerikassa.

Edellä mainitusta syystä, juoksin v.2012 Mauritaniassa (Saharan halkijuoksu) melko vahvan turvallisuuskaartin valvovan silmän alla.

Siitä vielä yksi tarina. Olimme siis Mauritaniassa. En saanut satelliittiyhteyttä ja pyysin tukitiimimme jäsentä ajamaan minut muutaman kilsan päähän erään korkean dyynin huipulle, josta ajattelin yhteyden löytyvän.

Lähdimme maasturilla liikenteeseen ja tulimme noin tunnin kuluttua takaisin. Leirissä olleet sotilaat meinasivat teloittaa autokuskin, sillä meillä ei ollut lupaa poistua perusleiristä.

Olimme nähtävästi terroristeja vilisevässä ympäristössä.

Minun piti pelastaa autokuski, sillä hän olisi muuten saanut ainakin pahasti turpaansa. Kerroin, että tämä automatka oli minun ideani, joten hold your horses. No, ainakin kuski säikähti pahasti!

Huomenna työreissulle Tukholmaan. Palaan asiaan torstaina.