Näillä mennään…

/in /by

Yksi paras (tiedossani oleva..) tapa suhtautua seikkailujen suunnitteluun ja itse toteuttamiseen on, että “näillä mennään”.

 

Minulta on kysytty kymmeniä ellei satoja kertoja edessä olevan seikkailun sääolosuhteista. Ymmärrän, että se asia kiinnostaa monia, joten ei siinä mitään.

 

Suhtautumiseni keliin ja oikeastaan ihan kaikkiin asioihin maan ja taivaan välillä on, “näillä mennään”.

 

Jos työnä on juosta aavikon halki, niin se on periaatteessa ihan sama, mikä lämpötila ulkona on  tai mistä päin tuulee. Ne asiat otetaan (tietenkin)huomioon päivän urakkaan valmistautuessa ja itse juoksun aikana, mutta ei kannata yrittää muuttaa autiomaan tai jäätikön keliolosuhteita. “We take it as it comes”.

 

Kannattaa kiinnittää huomiota asioihin, joihin voi vaikuttaa.

 

Katson mieluusti asioita isossa kuvassa, makrotasolla. Iso kokonaiskuva ratkaisee olenko kiinnostunut hankkeesta vai en.

 

Tulevan seikkailujuoksun suunnittelun ensimetreillä minulle ehdotettiin juoksua päällystetyn tien vieressä. Tukiauto seuraisi siinä vieressä. Ei kiinnosta. Pätkääkään!

 

Tällaista on ehdotettu aikaisemminkin.  No, siinä vaiheessa minun on kerrottava ja avattava asian osaisille aavikkojuoksujeni “filosofia”.

 

Lyhyesti sanottuna, haluan kokea autiomaan kolkoimmat ja haastavimmat osat. Olen myös tarkka siitä, että kyseessä on todellinen autiomaan ylitys.

 

Business-kielellä sanottuna idean ja tavoitteen on oltava kristallinkirkas eikä siinä/niissä anneta tuumaakaan periksi. Muussa tapauksessa hanketta ei toteuteta. Se ei vaan huvita ja miksi lähtisi mukaan pitkään projektiin, joka ei kiinnosta eikä innosta?

 

Sitten kun suunnittelu ja toteutus etenee käytännön tasolle, annan melko paljon siimaa tukitiimilleni.

 

Valitsen tarkkaan ne asiat, joihin kannattaa puuttua ja joihin ei. Joissain asioissa pidän härkäpäisesti pääni, joissain olen todella joustava.

 

Minulla on seuraavankin seikkailun tukimiehinä alansa huippumiehet.Retkikunta on siis asiantuntijaorganisaatio, jossa jokaisella on valtava ammattitaito.

 

Sitä ei johdeta managerin vaan liiderin otteella.

 

Keskustelin eilen mm.tästä tukitiimi pomon kanssa. Hän on tottunut johtamaan motivoinnin, ilon ja neuvomisen avulla, ei huutamalla tai käskyttämällä. Tällä tavoin toimiessa myös retkikunnan fiilis pysyy tapissa yli kuukauden kestävän matkan aikana.

 

PS. Kirjoitan blogia hotellin aamiaissalissa. Kaurapuuro on todella hyvää ja olen vetänyt sitä naamariin jo  kolme lautasellista. Olen aloittanut kevyen lihotuskuurin tulevaa seikkailua silmällä pitäen.

Pari kolme kiloa pitäisi saada “massaa” ennen juoksun alkua. Taidan santsata vielä lautasellisen..

 

 

 

 

 

7 viikkoa

/in /by

Siirryimme kalenterissa jo joulukuun puolelle. Se tietää sitä, että seuraavaan seikkailujuoksun alkuun on vain noin seitsemän viikkoa aikaa.

 

Retkikunta on nimittäin tehnyt päätöksen aikaistaa seikkailun aloittamista noin kuukaudella aiemmin suunniteltua aikaisemmaksi.

 

Minulle olisi käynyt aiemmin sovittu helmikuun puoliväli paljon paremmin, mutta kuten todettua, niin tämä ei ole soololaji tämä aavikoiden halkijuoksukaan.

 

Sitä jos pitää härkäpäisesti kiinni omista toiveistaan, voi yhtäkkiä huomata olevansa ilman seikkailua.

 

Tämä seuraava aavikkojuoksu on laatuaan sellainen, että olen valmis “uhrautumaan” monessa muussakin asiassa kuin juoksun starttipäivässä. Ja onhan se niin, että mitä aiemmin seikkailu alkaa, niin sitä nopeammin voi aloittaa jo uuden suunnittelun:-)

 

Otaksun, että mikäli saamme karavaanin kulkemaan 22.1.2015, niin se venyy joka tapauksessa maaliskuun puolelle. Ehkä pääsen siis tekemään vielä lumitöitäkin.

 

Nyt keskityn täydellä tarmolla näihin suunnittelutehtäviin, joita piisaa.

 

Minulla oli tänään yksi erittäin hyvä lounastapaaminen tukitiimini johtajan kanssa. Sen verran voin paljastaa, että hän on ollut edellisessä elämässä kenraalimajuri.

Vaikuttaa siltä, että ymmärrämme toisiamme jo puolesta sanasta. Fiksu mies, siis:-)

 

Olen jo ehtinyt lounastapaamisen jäljiltä uuteen kohdepaikkaan ja hotelliin. Tämä onkin edellistä parempi mm. ruoan osalta.

 

Olin siinä luulossa, että Pohjoisnavalla nautittu kaurapuuro (tai mikä lie olikaan..) olisi pahinta, mitä maapallo päällään kantaa. Olin väärässä. Tämän aamun puuro oli kotoisin juuri sieltä, mihin aurinko ei paista.  Ja hei, en todellakaan ole safkan suhteen kranttu.

 

Tämän sanottuani voin kertoa, että ilmoitin tukitiimini liiderille, että en halua nähdä couscousia seuraavan retkikunnan menulistalla. Olin iloinen, että myös hän kertoi saavansa kuskussista väänteitä.

 

Tämänhetkinen hotelli on ihan mahtava. Asustelen täällä keskiviikkoon asti ja sen jälkeen alkaa kotimatka. Mikäli kaikki menee tuubiin, niin olen jo keskiviikon puolella kotona.

 

Aion päästä huomenna oikein kunnon lenkille. Minulla on suurin osa päivästä vapaata, joten pitkälle juoksulle (ja eksymiselle) on hyvin aikaa:-)

 

 

 

 

 

 

Puolimatkan krouvi

/in /by

Suunnittelu-ja valmistelumatka on saavuttanut tietyn päätepisteen. Lähden illalla kohti seuraavaa matkakohdetta, jossa viivyn keskiviikkoon asti.

 

Tämä viime keskiviikkona alkanut tiedustelumatka on jo nyt ylittänyt kaikki sille asetetut tavoitteet.

 

Olen saanut lyhyessä ajassa paljon uutta informaatiota, jonka pohjalta voin tehdä päätöksiä yhdessä tukitiimini kanssa. Tämä ei ole siis mikään soolomatka, vaan mitä suuremmassa määrin koko tiimin yhteinen matka kohti upeaa seikkailua.

 

Tapasin eilen erittäin korkea-arvoisia henkilöitä, joilta saatu tuki auttaa asioiden edistämistä.

 

Nyt näyttää jopa siltä, ettei retkikuntamme tee yhtään rajan ylitystä, joka olisi helpottavaa in so many ways. Raja-alueet eivät ole niitä helpoimpia paikkoja, sillä yleensä niiden yhteydessä on vaihdettava tukimiehistöä ja siihen liittyy aina omat riskinsä.

 

Voi olla, että kukaan ei ole odottamassa rajavyöhykkeen toisella puolella ja siinähän olet. Samalla vuosien työ on mennyt hukkaan.

 

Allekirjoitan jälleen sen, mitä moni seikkailija ja tutkimusmatkailija on sanonut; matka kohti seikkailua on jopa tärkeämpi kuin se itse suoritus.