Metsä lisää hyvinvointia

/in /by

Tässä kansainvälisen metsäpäivän (21.3.) toinen kirjoitus.

Japanilaiset ovat tutkineet ja päätyneet tuloksiin, jonka mukaan metsä lisää ihmisen hyvinvointia. Ja se on nyt myös kemiallisesti todettu.

Oheisen jutun kääntäminen menisi todennäköisesti metsään, kemisti kun en ole, joten totean, että puut tuottavat tutkimusten mukaan yhdisteitä, jotka tuhoavat bakteereja mm.kasvituholaisia vastaan.

Ihmisiin näiden yhdisteiden (ns.fytonsidet) sanotaan vaikuttavan samaan tapaan eli ne tuhoavat haitallisia bakteereja ja pitävät terveyttä yllä.

Meikäläisen kohdalla metsäkylvyt toimivat mainiosti. Vaikka siellä juoksisi pitkänkin matkan, niin olo on (yleensä) freesi kotiin tullessa.

https://www.weforum.org/agenda/2017/03/the-japanese-practice-of-forest-bathing-is-scientificially-proven-to-be-good-for-you?utm_content=buffer1c549&utm_medium=social&utm_source=facebook.com&utm_campaign=buffer

Kuten oheisessa jutussa sanotaan, niin metsässä ei tulisi ainostaan ravata vaan myös rauhoittua.

Entisessä asuinpaikassamme on melkoinen rakennusbuumi päällä. Uutta taloa siis pukkaa. Arvatkaapa kuinka monta wanhaa puuta siinä rytäkässä tontille jää?

Yleensä nolla.

Metsäpäivä

/in /by

Asvalttitie, hiekkatie, metsäpolku…jokaisella edellä mainitulla alustalla on on todella mukava juosta, mutta jos pitäisi valita näistä mieluisin, niin annan ääneni metsäpolulle vähän samaan tapaan kuin herra Thoreau.

Vuonna 1845 mies nimeltä Henry Thoreau ryhtyi kokeiluun: hän muutti Walden-järven rannalle keskelle metsää, omin käsin rakentamaansa vaatimattomaan mökkiin.

Hän halusi elää yksinkertaisimmin ja aidommin, liitossa luonnon kanssa. Näistä kokemuksista Thoreau synnytti klassikkoteoksen nimeltä “Walden”.

Thoreau kirjoittaa mm.vapaudesta, henkisyydestä, itsensä kehittämisestä, yhteiskunnasta, luonnosta, taloudesta ja yksinäisyydestä.

Yksi kirjan pääsanomista on se, että ihmisten pitäisi luopua turhasta ja elää yksinkertaisemmin.

Ja huom…tämä tapahtui siis jo vuonna 1845!!!

Kirjoitin yllä olevan tekstin tasan vuosi sitten eli 21.3.2020.

Ja sen perään lisäsin tekstiini tämän: “No, minä en ole muuttamassa metsään (ainakaan vielä), mutta siellä paljon jolkottelevana pääsen kiinni Thoreaun ajattelumaailmaan”.

Noin yhdeksän kuukautta myöhemmin muutin metsään eli tänne Nuuksioon….

Tänään vietetään kansainvälistä metsäpäivää. Mielestäni sitä kannattaisi viettää ihan joka päivä.

Pimun perässä

/in /by

Ajelimme lauantai-aamuna Nuuksiontiellä ja viereisellä kaistalla vastaan hölkkäsi yksi pimu.

Pimu ei siis juossut kävelytiellä, vaan viereisellä kaistalla.

Me siinä miettimään, että mikäs pimulla on hätänä.

Pysähdyimme ja kysyimme kuulumisia, mutta emme saaneet vastausta.

Ja sitten pimu jatkoi juoksuaan. No, me käänsimme auton nokan ja aloimme seuraamaan pimua ja huuhtelimme sen perään.

Viimein pimu pysähtyi ja tuli auton luokse. Se oli kiltti ja antoi silittää itseään.

Siinä vaiheessa emme tienneet, että karkuteillä ollut koira on nimeltään Pimu.

Nostimme kylmissään olevan Pimun autoon ja aloimme etsiä kaulapannasta yhteystietoja.

No, onneksi löysimme ja soitimme numeroon, johon vastattiin. Reilu puoli tuntia myöhemmin Pimu hyppäsi meidän autosta häntää heiluttaen tyytyväisen omistajan autoon.

Sitä on jo tähän ikään ehtinyt tehdä kaikenlaisia koiruuksia, joten lisä-karmapisteistä ei ole haittaa.

Edellisen kerran niitä kerättiin Saharassa, jossa löysimme kolme orpona autiomaassa vaeltavaa karitsaa, mutta omistajaa ei näkynyt mailla eikä halmeilla.

Pyysin tiimiäni etsimään omistajaa ja pidin niistä sen aikaa huolta.

Tälläkin tarinalla oli hieno loppu; wanha mies (ja koira) löytyi ja näin me saatoimme jatkaa matkaa. Reissussa mukana ollut Kotiahon Pena ilmoitti, että saldoni kasvoi 69 karmapisteellä

Ja tässä kuvatodiste tapaamisesta….