1/4

/in /by

Ensi keskiviikkona (31.3.) päättyy vuoden ensimmäinen vuosineljännes.

Vuosi sitten tähän aikaan juoksukilsat oli kohtuu maltillisia, sillä koronan eka aalto oli päällä enkä halunnut riskeerata vetämällä jotain helvetin kovia harjoituksia.

Tiukat treenit laskevat hetkellisesti vastustuskykyä.

No, nyt on hieman toinen tilanne, vaikka koronan …ties kuinka mones aalto..on edelleen keskuudessamme.

Itse asiassa noin vuosi sitten keuhkoissa ilmeni juoksun aikana outo polte, jonka ajattelin johtuvan siitepölystä, mutta kukas sen tietää mikä tuon tunteen aiheutti.

Eiköhän tässä olla suunnilleen samassa iskussa kuin vuosi sitten paitsi lihaskestävyyden suhteen, joka tuntuu paremmalta.

Valoisa aika pitee ja samoin lenkit. Seuraavan vuosineljänneksen (huhti-kesäkuu) aikana aion juosta joinakin päivinä kaksi lenkkiä.

Niiden aika on touko-ja kesäkuuussa. Testaan myös, miltä useamman tunnin juoksu-kävely-juoksu -treenit maistuvat. Tällöin jalkojen päällä ollaan minimissään 4-5h.

Se “ei niin pieni ero”

/in /by

Juoksin torstaina asvalttilenkin pientä hiekkatie-syrjähyppyä lukuunottamatta.

Mietiskelin ns.syntyjä syviä lenkin aikana. Mikäli juoksen polulla, niin siinä ei paljoa ehdi pohdiskelemaan. Metsässä juokseminen vaatii jatkuvaa keskittymistä ja mikäli ajatukset karkaavat, niin sitä saattaa löytää itsensä tantereelta.

Polkujuoksijan kannattaa elää hetkessä.

Asvaltilla juoksevat pyrkivät hakemaan askeleen mahdollisimman taloudelliseksi. Siinä ei jalkoja nostella yhtään enempää kuin on tarvis eikä tehdä muitakaan ylimääräisiä liikkeitä.

Yritäpä pitää polulla askel matalana, niin olet nokallasi. Kädet viuhtovat polulla miten sattuu, sillä handut toimivat hyvinä tasapainoeliminä.

Sen muuten huomaa, jos on juoksennellut pääasiassa metsän siimeksessä varsinkin siinä vaiheessa, kun askeleet johdattavat pikitietä kohden.

Askel on -ainakin aluksi- hieman viipyvä sekä ehkä myös jonkun verran ylipitkä ja harppova. Sellainen askel ei jouduta menoa asvaltilla.

Aion juosta asvaltilla ja hiekalla suurimman osan tulevista lenkeistä.

Se (ja hiekkatie) nimittäin tekee juoksijan. Näin se vaan on.

Uusia ärsykkeitä

/in /by

Olen hakenut kuntopiiritreeneistä kropalle uusia ärsykkeitä.

Tein eilisen harjoituksen aikana “burpee” -liikkeitä, jonka alkujuuret ovat Yhdysvaltojen puolustusvoimista, josta se on levinnyt mm.Crossfit-saleille.

Liikkeessä yhdistyvät jalkakyykky, punnerrus ja hyppääminen.

Suorituksen aikana kuormitetaan käsiä, rintaa, hartioita, keskivartaloa, reisiä ja pakaroita. Myös hapenkuljetuselimistö saa tässä liikkeessä tehokkaan harjoituksen. Ja saa siinä myös sellaisen hyvän ketteryystreenin kaupan päälle.

Burpee alkaa pystyasennosta, josta mennään ensin niin kyykkyyn, että kämmenet saa lattiaan. Tästä jaloilla hypätään taaksepäin lankkuasentoon. Lankusta tehdään yksi punnerrus. Seuraavaksi jaloilla hypätään takaisin kyykkyasentoon ja hypätään ylös kädet kohti kattoa kurkottaen.(Lähde: MTV3)

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/teholiike-testissa-30-burpeeta-paivassa-15-paivan-ajan-nain-se-vaikutti-ja-yllatti/7077242#gs.x2sqls

Eilisen kokemuksen pohjalta voin sanoa, että onhan tehokas liike. Siinä saa kasvot nopeasti punottamaan.

Ja niistä uusistä ärsykkeistä…tämän aamun tuntemuksen mukaan, hartioista,yläselästä ja niskan alueelta on löytynyt uusia lihaksia.

Tein harjoituksen yhteydessä myös sisäsoutua ja naruhyppelyä.

Tänään on treeniohjelmassa juoksua ja lyhyt kuntopiiriharjoitus.