Portaissa

/in /by

Olin aikoinaan (mainostoimisto-)duunissa Helsingin keskustassa, niin kutsutussa Autotalossa.

Autotalon kokonaisuuteen kuuluu kaksi (2) tornitaloa, joissa on molemmissa 12 kerrosta.

Kyseinen duuniprojekti kesti vuodet 2003-2004, josta siirryinkin paljon asiallisempaan duuniin eli Juoksija-lehteen.

No, tämän jutun pointti on se, että tein tuolloin lähes joka päivä Autotalon uumenissa porrastreenejä.

Kävelin aluksi alas ihan tornitalon autohalliin asti ja lähdin siitä kampeamaan itseäni porras portaalta talon yläkerrokseen asti. Näitä harjoituksia tein vaikkapa ruokatunnilla ja/tai kun hommat alkoi ryydyttämään. Tätä jälkimmäistä tapahtui aika usein…

Harjoitusmetodi herätti Autotalossa huomiota. Porukka katseli kuin vähä-älyistä, kun mennä vipelsin portaita ylös ja alas.

Ulkoportaita on rakennettu viime vuosina tiuhaan tahtiin.

Tässä ihan meidän mökin kupeessa on (varsin salaisena pysynyt and lets keep it that way..) paikka, jossa on laskujeni mukaan 141 porrasta.

Kävin treenaamassa ko.portailla myöhään tiistai-iltana.

En juossut niitä vaan kävelin ylös-alas viisi kertaa, jonka jälkeen käppäilin sisälle ja jatkoin lihaskuntotreeniä soutuineen päivineen.

Tänään on Espoon Tapioiden järjestämä plogging-tapahtuma, johon meikäläinenkin osallistuu. Paikkana on Espoon Rantaraitti.

Siitä huomenna lisää.

Soutukausi avattu

/in /by

No niin..kauan odotettu ulkosoutukausi Nuuksion Pitkäjärvellä on vihdoin avattu.

Muutimme tänne Pitkäjärven kupeeseen vasta hieman reilu 5kk joten ei tässä ole ollut juuri mahdollisuuksiakaan soutuun, sillä järvi on ollut suurimman osan ajasta jäässä.

Hieman hyisen puoleinen oli sää tällä neitsytsoudullakin, mutta ei se menoa haitannut. On mukava tutustua kotiseutuun myös järven selältä.

Tein myöhemmin maanantaina myös toisen soututreenin, tällä kertaa sisätiloissa.Sen lisäksi tein muutamia punnerruksia, syväkyykkyjä ja venyttelin lonkan koukistajia.

Soutu on kyllä hieno laji; olen pitänyt airojen kanssa touhuamisesta jo pikkupojasta alkaen. Koulun laulukokeessakin kailotin (opettajan kiusaksi) joka ikinen vuosi biisin “row row row your boat….”

Tänään tiistaina on erittäin mielenkiintoinen kokous.Siinä käsitellään mahdollisesti jo syksyllä (???) toteutuvaa aavikkojuoksua.

Pistin sulkuihin peräti kolme kysymysmerkkiä, sillä eihän tämä näin helposti voi mennä. Vai voisiko sittenkin?

Kuvassa osa airoa ja Pitkäjärven kalliota (han vaan todisteeksi siitä, että vesillä on käyty..)

Pari sanaa…

/in /by

…juoksukengistä.

Minulta on usein kysytty sitä, että voiko ihan tavallisilla juoksukengillä juosta myös poluilla?

Vastaus on, kyllä…ja ei.

Jos mennään ajassa taaksepäin vaikkapa 10-20 vuotta, niin oli ihan tavallista juosta poluilla (eikä sitä kutsuttu polkujuoksuksi..) ihan normi juoksukengillä.

Minun mielestä peruslenkkareilla pärjää maastossa siis ihan hyvin, mutta mikäli lenkit keskittyvät enimmäkseen metsäpoluille, niin maastokenkien hankintaa kannattaa ehdottomasti harkita.

Mitä vaikeammat maasto-olosuhteet, niin sitä enemmän jalkineeltakin vaaditaan. Useimmissa maastokengissä on peruslenkkaria parempi pito ja ne antavat myös parempaa suojaa ja tukea jalalle.

Markkinoilla on yhä enemmän ns.hybridi-kenkiä, joilla pärjää monenlaisissa olosuhteissa. Hyvänä esimerkkinä hybridikengästä käy vaikkapa Merrellin Moab Flight, jolla voi taivaltaa niin asvaltilla, hiekalla kuin polulla.

Juoksin sunnuntaina kauden kolmannen Nuuksion Pitkäjärven ympärijuoksun. Verkkaisella tahdilla siihen kului aikaa 2h45 min.

Jossain vaiheessa aion tykittää sen alle 2h30min.