Tein porrastreenin. Selässä oli 5-7 kiloa painava reppu, jolla nousin kahdeksan(8) kertaa 141 rappusta (yht.1128).
Repussa (30 litraa) oli yksi wanha talvitoppatakki ja niin paljon klapeja, kun sinne vaan mahtui. Klapit olivat kaikki vaahteraa, sillä se (jalopuuna) painaa enemmän kuin vaikkapa samankokoinen mäntyklapi.
Jos katselen kriittisesti omaa toimintaani, niin löydän muutaman kehityskohteen.
Tästä esimerkkinä juominen Etenkin lenkin aikana, mutta myös sen jälkeen.
En todennäköisesti saa riittävää määrää nestettä, vaikka olenkin viime aikoina kiinnittänyt siihen huomiota.
Olympiavoittaja Sami Jauhojärvi kirjoitti aikoinaan Hiihto-lehteen artikkelin, jossa hän kertoi nauttivansa nestettä litran per 20 painokiloa kohden. Ja siihen vielä treenijuomat päälle.
Minulla on tuohon vielä pitkä matka.
Aavikolla juostessa juon noin 0,5 litraa per tunti. Sekoitan veteen “mineraalisuolasekoitusta”. Tuotteen nimi on “neljän suolan sekoitus”.
Käytin sitä ensimmäisen kerran Kalaharin autiomaassa ja sen jälkeen suolapurkki on kulkenut mukana vähän siellä sun täällä. Se on väriltään valkoista jauhetta, joten kivahan sitä on kuljetella ympäri maailmaa…
Aina keväisin ja kesäisin alan nauttimaan jauhetta pidempien lenkkien aikana ja etenkin niiden jälkeen.
Juon sitä tätä kirjoittaessa. Juoksin sunnuntaina 2,5 h lenkin ja hikoilin todella runsaasti treenin aikana.
Treenireitti kulki pääasiassa metsäpoluilla, pitkästä aikaa. Olen juossut kevään aikana enimmäkseen hiekkateillä ja jonkin verran asvaltilla.
Kuva on otettu Saharan autiomaassa, jossa Camelbak kohtasi monta kamelia.
Ja vielä tähän loppuun, Juoksija-lehden entisen päätoimittajan Tuomo Lehtisen valmennettava Arttu Vattulainen juoksi suomalaisittain kovan maratonajan, 2.13.ja rapiat. Se oli Artulta hieno veto.
Tuomo oli aikoinaan kova luu 3000 esteissä. Ja myös yksi mukavampia työkavereita, joita minulla on ollut.