Jukka Viljanen
  • Tervetuloa
  • Jukka
  • Adventures
    • Kalahari Adventure Run 1000 km
    • Etelänapamanner
    • Libyan Sahara
    • North Pole Marathon & North Pole Bike Extreme
  • Blogi
  • Tilaa Jukka puhujaksi
  • Contact
  • Partners
  • Search
  • Menu Menu

Ei se matka….

June 19, 2021/in Uncategorized @fi /by Jukka Viljanen

…tapa vaan vauhti kuuluu vanha sanonta.

Ja tottahan se on.

Juoksin perjantain lenkin täältä Nuuksion Solvikista Pirttimäkeen ja takaisin.

Pidin matkalla poikkeusellisen hiljasta vauhtia. En edes hengästynyt kuin kerran pari pikku nyppylää ylittäessäni. Kävelin näet kaikki jyrkät ylämäet yhtä poikkeusta lukuunottamatta.

Hiljaista juoksuvauhtia on harjoiteltava siinä kuin kovempaakin.

Juoksen aavikolla kohtuullisen hiljaa, sillä en usko kuukahtavani matkan pituuteen, mutta mikäli alan keulimaan, niin noutaja tulee melko saletisti.

Juoksija-lehdessä 7/2016 on hyvä juttu ns.polarisaatiosta.

Sen mukaan juoksijan tulisi harjoitella juoksemalla hiljaa ja kovaa, mutta ei keskivauhtisia lenkkejä.

Polarisaatiossa harjoitukset jakautuvat seuraavasti:

Polarisaatioharjoittelussa peruskestävyyslenkkien on pysyttävä selkeän kevyina, joka ei juuri kuormita lihaksistoa. Tämän harjoittelun osuus on 80% kokonaismäärästä.

Vauhtikestävyysharjoittelun osuus on vain 2,5%.

Liikuntatieteiden tohtori ja valmentaja Timo Vuorimaa kertoo Juoksijan (7/16) haastattelussa, että pitkäkestoien vauhtikestävyysharjoittelu on erittäin kuormittavaa ja saattaa pikemminkin rasittaa kehoa kuin antaa uusia ärsykkeitä.

Juoksijan ex-päätoimittaja Tuomo Lehtinen sanoo puolestaan samaisessa jutussa, että “maratonharjoittelussa vauhtikestävyysharjoittelua ei voi sivuuttaa” . Maratonilla pitää olla kykyä sietää kovaa vauhtia itkään…

Maksimikestävyysharjoittelun osuus on polarissaatiotreenissä peräti 15%. MK harjoitus voi perustua vaikkapa intervelleihin esimerkiksi 3-4 minuuttia kestäviin vetoihin, joiden välillä on 2-3 minuttin palautus. Vetoja voisi olla esim.3-6 kpl.

Mikäli MK-vedot ovat lyhyempiä, esim.45 sekuntia, niin myös palautusaika on lyhyempi.

Harjoitusohjelma rakentuu tietenkin tavoitteen mukaan. Polarisaatio on yksi esimerkki monien joukossa.

Fakta on se, että olen juossut liian paljon vauhtikestävyyslenkkejä. Jatkossa minun on vaan juostava (kärsivällisesti) enemmän kevyttä peruskestävyyslenkkiä.

Sen lisäksi aloitan kesän aikana intervallitreenit läheisellä Solvallan urheilukentällä. Haluan niiden harjoitsten avulla parantaa mm.hapenottokykyä.

Vedin perjantain lenkin siis tosi hissukseen. Olen parin tunnin juoksun jälkeen tosi pirteä. Osasyynä saattoi olla se, että otin näinkin lyhyelle lenkille juomaa mukaan.

Kerta kiellon päälle..juoksen lauantaina lenkin yleensä melko kovaa pinkovan kaverin kanssa, joten VK-lenkki siitä taitaa tulla. Helle tosin saattaa jarrutella kovimpia vauhtihaluja.

Pelikirja

June 18, 2021/in Uncategorized @fi /by Jukka Viljanen

On olemassa useanlaisia pelikirjoja.

Johtamiseen on omansa ja niin on myös urheiluun.

Yhtenä esimerkkinä voisi olla huipulla pelaava futisjoukkue, jolla tulee (ja on) olla selkeä filosofia pelaajiensa kehittämiseen ja tavasta pelata.

Juttelin aikoinaan erään futiksen huippuvalmentajan kanssa. Hän puhui pelikirjasta mm.siihen tapaan, että jokaisen pelaajan on tärkeä ymmärtää joukkueen pelikirja ja sen tavoitteet.

Hän myös avasi pelaajille harjoituksien aikana, kuinka yksittäinen harjoite liittyy pelikirjaan ja miksi sitä (harjoitetta) on tärkeä tehdä.

Aihe tuli mieleen keskiviikon treeneissä, kun kapusin kymmenen kertaa (10 x 141) portaita ylös ja alas.

Miksi teen kyseisen harjoituksen ja miten se tulee tehdä, jotta hyöty on maksimaalinen?

Yleisin tapa nousta portaita on käyttää etureisiä. Portaiden noususta saadaan kuitenkin suurempi hyöty irti, jos keskitymme jokaisella porrasaskeleella painamaan kantapäätä alas portaaseen ja ojennamme lantion pakaralla puristaen ylös.

Monella juoksijalla keskimmäinen pakaralihas ei toimi.

Keskimmäinen pakaralihas vastaa askeleen vakauttamisesta vaikkapa juostessa. Mikäli keskimmäinen pakaralihas on heikko, lantio pääsee tipahtamaan aiheuttaen keinuvan näköistä askellusta ja rasitusta alueen muille lihaksille.

Heikko keskimmäinen pakaralihas voi tuottaa kipua alaselkään ja/tai polviin.

Pakaralihasta voi treenata monilla eri tavoin. Jumppanauhalla saa todella paljon aikaan, samoin portaissa lantion ylös nostamisella.

Ainakin portaisiin verrattavat täsmäharjoitukset kannattaisi tehdä teknisesti oikein. Silloin niistä saadaan suurin hyöty irti.

Minulle porrastreeni on tärkeä osa “pelikirjaa”. Tiedän miksi niitä kannattaa tehdä ja miten.

Tein torstaina myös toisen “täsmätreenin”, eli sisäsoudun.

Siinä pätee sama juttu kuin edelliseen; soutulaitteessa voi riehua mielin määrin, mutta saatu hyöty voi jäädä vähäiseksi, mikäli liike tehdään väärin. Aluksi jalat, sitten selkäosa ja loppuveto käsillä.

Seuraava viikko on aavikkojuoksijan juhlaa. Saan juosta äivittäin 30 asteen lämmössä.

Huonoja piirteitä

June 17, 2021/in Uncategorized @fi /by Jukka Viljanen

Kirjoitin pari päivää sitten tutkimusmatkailija Erns Schackletonin teeseistä. jotka liittyvät tutkimusmatkailijan/seikkailijan luonteenpirteisiin. Niitä (hyveitä) oli siis neljä kappaletta; optimismi, kärsivällisyys, idealismi…ja mikäs se neljäs nyt olikaan?

Rohkeus!

Luin mielenkiintoisen artikkelin Adventure Journal -nettilehdestä, jossa käsiteltiin vuorikiipeilyä Denali -vuorella.https://www.irishtimes.com/news/environment/four-traits-you-need-to-ride-out-the-pandemic-shackleton-style-1.4273609

Vuorihan ei ole maailman korkein (6190m), mutta se sijaitsee alueella, joka ei paljoa esittelyä kaipaa, Alaskassa.

Seikkailukaverini Greg on yrittänyt kiivetä sen huipulle kahteen kertaan ja molemmat ovat epäonnistuneet. Keli on ollut lievästi sanottuna kurja. Vaikka miehellä on plakkarissa mm.Mount Everestin huiputus, niin hänellä ei ole ollut mitään asiaa Pohjois-Amerikan korkeimmalle huipulle.

Moni kuitenkin yrittää mitellä luonnonvoimien kanssa ja tuloksena on hopeatila.

Syynä on kärsimättömyys, epätoivo ja ns.huiputuskuume.

Näillä ominaisuuksilla varustettu seikkailija pääsee todennäköisesti jossain vaiheessa hengestään…ja riskeeraa muiden.

Olen ollut yhdellä reissulla, jossa mukana on ollut vähän liian kärsimätön heppu. Se on yksi syy, miksi haluan valita todella tarkasti kenen seurassa menen jäätikölle tai aavikolle.

Ensimmäistä Grönlannin jäätikköreissua (2013) edelsi keskustelu edellä mainitun Gregin kanssa, joka on siis kaikkea muuta kuin kärsimätön. Päin vastoin, hyvä retkikuntakaveri kuin mikä.

Enivei, G kertoi minulle noin kahta kuukautta ennen h-hetkeä, että hänellä on vain tietty aika olla jäätiköllä erinäisistä syistä johtuen.

Vastasin siihen, että sitten me siirretään lähtöä vuodella. Jäätikön ylittämiseen voi mennä parhaassa tapauksessa 3 viikkoa, vähän huonommassa vaikka tuplat.

Noilla reissuilla ei voi olla kiire mihinkään. Siellä liikutaan silloin, kun olosuhteet sen sallivat. Muuten tulee rumaa jälkeä.

G olisi asiasta samaa mieltä ja hän sai rukattua kalenteriaan sellaiseen asentoon, ettei kiireelle ollut sijaa.

Minä ilmoitin kotona lähdön aattona, joka oli siis huhtikuussa, että tulen kotiin juhannukseen mennessä.

Tänään on lihaskuntotreenipäivä. Vuorossa on soutua ja portaita.

Page 46 of 276«‹4445464748›»

Seikkailujuoksija

Recent Posts

  • 1.juoksutreeni pähkinänkuoressa
  • Cooperin testi
  • Seikkailujen rahoitus, osa 2.
  • Seuraava juoksu?
  • Andorran sankarit!

Archives

Scroll to top