Korkean paikan leiri

/in /by

Frendini Mika (terveisiä) vertasi näitä hellekelijuoksuja korkean paikan leiriin.

Se oli hyvin sanottu.

Näissä olosuhteissa se kunto hioutuu kohti Arabiaa ja muita juoksutavoitteita.

Ainakaan vielä korkea lämpötila ei ole haitannut sen suuremmin treenejä. Hikea tietty pukkaa ihan jumalattomasti, mutta sehän on ihan hyvä merkki. Termostaatti toimii.

Olisin ihan hemmetin huolissani ellen hikoilisi….

Pumppu lienee ihan ok kunnossa, sillä muussa tapauksessa sehän olisi ihan tekemätön paikka juoksennella yli 30 asteen helteellä (koputan samalla puuta..)

Juoksin tuttuun tyyliin Nuuksion ulkoilureiteillä reilun kahden tunnin lenkin. Tällä kertaa kipittelin myös joitakin jyrkkiä mäkiä ylös.

Nestettä oli mukana 0,7 litraa, joka loppui jo hyvissä ajoin ennen treenin päättymistä.

Juoksualusta

/in /by

Nuuksioon muuton (11/2020) myötä juoksutreeneihin on tullut muutoksia.

Juoksin aiemmin melko paljon poluilla tai siihen verrattavissa olosuhteissa.

Juoksin toki usein myös hiekka-ja asvalttiteillä. Itse asiassa useat lenkit koostuivat yhdistelmästä “polku-hiekka-asvaltti”.

Tänne Nuuksioon muuton yhteydessä tapahtui siis muutos. Olen juossut pääasiassa ulkoilureitti 2000:n hiekkateitä enkä ole juuri poikennut Nuuksion polkuverkoston puolelle.

Poikkeuksen muodostaa Pitkäjärven ympärijuoksu, jossa polkua jonkun verran piiisaa.

Niin mukavaa kuin polulla onkin juosta, niin on siitä omat haittansa.

Polut hidastavat. Jos juoksen normi-hiekkatiellä 5.20-5.30 kilsavahtia, niin polulla matkavauhti tippuu helposti lähes minuutilla.

Epätasaisen alustan myötä mm.nilkan seutuville tulee enemmän vääntöä.

Onhan metsässä juokseminen tosi hauskaa ja tulen jatkossa siellä viilettämään satavarmasti. Ja kuten tässä blogissa on usean kertaan kirjoitettu, polkujuoksu tekee hyvää niin fyysisesti ja henkisesti.

Ulkoilureitti kakstonnisella on sekin hyvä puoli, että juoksen keskellä metsää. “Polku” on vaan hieman normaalia leveämpi ja tasaisempi.

Toinen muutos mikä Nuuksioon muuton yhteydessä on tapahtunut liittyy mäkiin.

Niitähän täällä riittää. Mäet ovat profiililtaan jyrkkiä. Mikäli ne kaikki kipittää ylös, niin tuollloin voi heittää hyvästi peruskestävyysharjoitukselle, sillä sykkeet huitelevat ihan tapissa.

Tästä syystä kävelen jyrkimmät mäet lähes pääsääntöisesti ylös. Loivemmat juoksen.

Melko hidasvauhtiset peruskestävyystreenit muodostavat kestävyysjuoksun kivijalan.

Juoksija-lehdessä oli taannoin juttu, jossa viitattiin Lasse Virenin harjoitteluun. Viren juoksi peruskestävyystreeninsä hiljaa kuten kuuluukin.

Samaan aikaan lenkkipoluilla olleet eivät (tarinan mukaan) kehdanneet ohittaa olympiavoittajaa.

Juoksen tänään Espoon keskuspuistossa ja saatan piipahtaa hetkeksi myös asvalttitien puolelle.

Isokenkäinen

/in /by

Urbaanin sanakirjan mukaan “isokenkäisellä tarkoitetaan vaikutusvaltaista ja johtavassa asemassa olevaa henkilöä”.

Minä en ole näistä kumpaakaan, mutta juoksen hieman normaalia isommalla kengällä.

Varsinkin tämä koskee sponsorini Merrellin Agility Peak 4-juoksukenkää, josta tilaan itselleni aina 0,5 numeroa suuremman koon.

Normijalkineeni koko on US 10, mutta em.mallissa minulla toimii paremmin kymppi-puolikas.

Aion juosta Agility Peakilla Arabian hiekkaerämaan halki ja tuon reissun aikana jalkaterä saattaa hieman turvota kilometrien lisääntyessä.

Tiedän, että ensimmäinen rakko ilmestyy pikkuvarpaan ulkopuolelle, mikäli kenkä on kooltaan liian nafti. Yritän välttää rakkoja kuin ruttoa.

On siis syytä totutella hieman suurempaan kenkäkokoon jo hyvissä ajoin ennen h-hetkeä.

Tiedän useita juoksijoita, jotka eivät voisi kuvitellaan juoksevansa väljällä tossulla, sillä he ovat käyttäneet aina just eikä melkein -kokoista jalkinetta.

Juoksin eilisen “Pirttimäen lenkin” Agility Peakilla ja samalla kenkäparilla jatketaan myös tänään torstaina.