Suuret löytöretket

/in /by

Sain aikoinaan isältäni kirjan, jonka nimi on “Suuret löytöretket”. Ei se ainakaan vähentänyt kiinnostustani seutuihin, joissa tunnetut ja vähän tuntemattomammat seikkailijat ovat talsineet.

Sunnuntain Hesarissa oli kiinnostava juttu tutkimusmatkailja Hilma Granqvistista.https://yle.fi/aihe/kulttuuri/suomalaisia-tutkimusmatkailijoita

Yllä on linkki Ylen sivulle, josta löytyy edellä mainitun nais-seikkailijan lisäksi mielenkiintoisia juttuja hänen aikalaisistaan.

Ihan kevyillä meriiteillä ei kyllä kannata itseään tituleerata tutkimusmatkailijaksi aivan kuten oheiset esimerkit osoittavat. Kyseiset naiset ja miehet ovat tehteet jopa kymmeniä vuosia tieteellisiä tutkimuksia vaativissa olosuhteissa.

Ja mitä muuten titteleihin tulee, niin kerroin viikonloppuna yhdelle kaverille “seikkailujuoksija”-tittelin syntytarinan.

Olin ensimmäistä kertaa median mielenkiinnon kohteena vuona 2007, jolloin läksin Pohjoisnavalle juoksemaan ja maastopyöräilemään. Näissä haastatteluissa minua kutsuttiin usein “extreme-juoksijaksi”.

Se titteli syletti. Oli siis keksittävä tilalle jotain parempaa. Vähän aikaa asiaa pyöriteltyäni englannin kielinen adventure runner tuli mieleen, mutta se piti vaan suomentaa. Ilahduin siitä, kuinka nopeasti media nappasi sen käyttöönsä.

Sadonkorjuu

/in /by

Syksy on sadonkorjuun aikaa. Minulla se on edessä “vasta” loppuvuoden aikana.

“Sitä niität mitä kylvät”. Harjoituskaudella vuodatettujen hikipisaroiden litramäärä on suorassa suhteessa siihen, millainen sato kerätään.

Tätä voidaan kutsua nimellä “sadonkorjuun laki”.

Harjoittelun lopputulokseen vaiikuttaa määrän lisäksi myös suunta ja laatu.

Mutta määrästä vielä sen verran, että siinä on helppo jäädä mukavuusaluelle varsinkin siinä tapauksessa, kun treenivuosia-ja maileja on jo useita takana. Sama pätee myös organisaatioihin, mutta ei siitä nyt tällä kertaa sen enempää.

Minulta kysytään aika usein harjoittelun määristä, mutta vielä kukaan ei ole kysynyt laadusta.

No, tästä aiheesta voisi tarinoida sivukaupalla, mutta eiköhän pointti tullut selväksi.

Loppukesän ja tulevan syksyn teema on (juoksun lisäksi) lisävoiman hankkiminen. Olen tekemässä siihen liittyviä hankintoja tulevien viikkojen aikana.

Lauantain juoksutreeni oli hemmetin hyvä. Juoksin metsäteitä pitkin Solvallan urheilukentän juoksuradalle, jossa tein “vetoharjoituksen”.

Vetotreenin vauhti oli 75-80% maksimista.

Vetojen pituus oli x sataa metriä, sillä en tiedä Solvallan urheiluradan pituutta. No, 400 metriä se ei ainakaan ole.

Tein niitä kevyitä spurtteja kuusi kappaletta pitäen noin minuuttin palautuksen vetojen välillä.

Sen jälkeen juoksin kotiin. Ja tein illalla vielä perspiroivan lihaskuntotreenin.

15 vuotta sitten….

/in /by

Juoksin aamulla kaverin kanssa lenkin Nuuksion “Reitti 2000:lla”.

Juoksimme Villen kanssa (osin) samaa reittiä kuin vuonna 2006, jolloin osallistuimme ensimmäistä kertaa järjestettävään “Mammuttimarssi”-tapahtumaan, jonka pituus oli 100 kilometriä.

Se kisa meni meiltä aika lailla putkeen. Ville on erinomainen suunnistaja ja niitä taitoja kisassa tarvittiinkin. Jos minä olisin ollut suunnan näyttäjänä, niin meidän kisa olisi mennyt plörinäksi.

Kisa vei meidän Nuuksion lisäksi mm.Salmen ulkoilualueelle. Saavuimme maaliin järjestäjän mukaan ajassa 14 tuntia, mutta oman ajanottoni mukaan meillä meni aikaa 13h59min.

Kisaan kuului mm.yksi vesistön ylitys. Riisuimme ennen veteen menoa kaikki vaatteet pois, jotka pistimme jätesäkkin. Simmasimme jätesäkki mukana vesistön yli, jonka jälkeen pistimme juoksuvaatteet päälle & repun niskaan ja jatkoimme matkaa.

Tämäkin huomioiden loppuaika oli oikein hyvä. Juoksimme muistini mukaan reilusti yli 100 kilsaa.

Osa juoksusta tapahtui hiekkatiellä, mutta samoilimme myös metsässä pihkaniskojen tapaan.

Samoissa maisemissa juoksen myös lauantain ja sunnuntain treenilenkkini. Ja teen molempina päivinä myös kakkostreenit…