Jukka Viljanen
  • Tervetuloa
  • Jukka
  • Adventures
    • Kalahari Adventure Run 1000 km
    • Etelänapamanner
    • Libyan Sahara
    • North Pole Marathon & North Pole Bike Extreme
  • Blogi
  • Tilaa Jukka puhujaksi
  • Contact
  • Partners
  • Search
  • Menu Menu

Hunaja

October 13, 2019/in Uncategorized @fi /by Jukka Viljanen

En ole nykyään mikään energiageelien suuri ystävä. Niitä on tullut imettyä

yksi sun toinenkin tässä vuosien varrella.

Olen kertonut tämän esimerkin aiemminkin, mutta kerrotaan se nyt vielä kertaalleen.

Olimme ylittämässä Kalaharin autiomaata ja matkan (1000 km) loppuvaiheessa ruoka alkoi loppua.

No, energiaa piti jostain saada.

Lähestyimme Botswanan eteläosaa ja keli oli lievästi sanottuna helteinen. Varjossa lähellä 40 astetta, mutta ei siellä mitään varjoa ollut tarjolla….

Jos oli meillä juoksijoilla kuuma, niin tukitiimin autoissa vasta kärvisteltiinkin. Siellä mitään ilmastointia ollut; käytössämme oli jostain 50-luvulta repäistyjä aavikkokuorma-autoja.

Palataan niihin geeleihin. Ne olivat autossa ja jo lähes kiehumispisteessä.

Muistan (itse asiassa en ikinä unohda.), kun otin lämpimän vaniljageelin kätöseeni, repäisin geelipussin auki ja pursotin lämmintä geeliä suuhuni.

Siinä tuli pari kertaa yökittyä, mutta nielin tavaran kitusiin. Oli näet pakko saada energiaa.

Ja nälkähän on paras mauste.

Joitakin vuosia myöhemmin kävin tiimikaveri Gregin kotona. Hän vei minut esittelykierrokselle “gear roomiin”, jossa hän säilyttää lukemattomia määriä erilaisia urheilukamoja. Miehen motto on “gear is good” eli kamaa löytyy…

No, siinä esittelykierroksen aikana hän avasi yhden kaapin ja tempaisi sieltä (Kalaharista jääneen) geelipaketin käteeni ja sanoi virnuillen, “muistatko?”.

Se oli herkkä hetki. Hyvä, ettei laatta lentänyt.

Geelit ovat erittäin ok, ei minulla mitään niitä vastaan ole.

Sain viime viikolla testattavaksi kotimaisia “Honeysty” -geelejä, jotka ovat nimensö mukaisesti hunajapohjaisia. Olen hunajafani, joten ihan mielelläni niitä käytän, kun tarvetta ilmenee.

Tuotteessa on kotimaista hunajaa sekä mustikkaa. Myös sitruunainen vaihtoehto löytyy.

Kyllä mä mielummin ostaisin näitä, sillä ne ovat kotimaisia ja maku on jees.Eli ostosuositus.https://honeysty.fi/honesty-energiageeli-mustikka

Juoksin sunnuntaina vähän normaalia lyhyemmän lenkin. Yks pieni puusavotta ja sen sellaista odotti kotosalla.

No, metsässä oli taas kiva mennä. Jalassa oli huippuhyvät maastokengät. Niistä tulee sivun juttu 1.11.ilmestyvään Juoksijaan. Kerron enemmän, kun lehti on mennyt painoon.

Sauvoilla

October 13, 2019/in Uncategorized @fi /by Jukka Viljanen

Keski-Euroopassa jengi juoksee sauvoilla ihan simona, mutta täällä Suomessa ei (oman arvioni mukaan) kovinkaan moni.

Toisaalta, onhan täällä vuoria hieman hintsummin.

No jos nyt joku innostuisi niiden kanssa juoksemaan, niin tässä muutama hyväksi havaittu vinkki.

1.osta kunnon sauvat. Alumiinisauvat kestävät isältä pojaklle&äidiltä tyttärelle, mutta ne ovat painavampia kuin hiilikuitusauvat. Jälkimmäiset ovat siis kepeitä, mutta kestävyyden kanssa on vähän niin ja näin.

2.Säädä sauvojen pituus sopivaksi. Liian matalilla sauvoilla juokseminen tiputtaa juoksuasennon-ja ryhdin. Liian pitkät sauvat puolestaan jumiuttavat niskan ja hartiat. Käsien liikkeen tulisi olla suorituksen aikana normaali..aivan kuin olisi kävelyllä.

Sauvan sopivan pituuden saa selville kertomalla oman pituutensa 0,68:lla. Tavalliselle kuntoilijalle hyvä nyrkkisääntö on, että kyynärpään tulisi muodostaa 90 asteen kulma sauvan ollessa rentona kädessä.

3.Katso, ettei juoksu muutu ylös-alas-pomppimiseksi. Sauva antaa (päkiän kanssa) normaalia voimakkaamman viimeisen potkun ja se saattaa ponnauttaa juoksijan kohti taivasta. Pomppiva juoksuaskel saattaa johtaa ns.hyppääjän polveen (=patellajänne kipeytyy).

4.Ota (ainakin) alku iisisti. Sauvoilla juokseminen on rasittavaa puuhaa. Siinä muuttuu peruskestävyyslenkki kuin huomaamattaan vauhtikestävyyslenkiksi.

Eräs sporttialalla toimiva kaveri väitti, että sauvojen käyttö juoksussa lisää energian kulutusta about 30%.

Ohessa on Salomonin tuottama video, jossa ketterästi etenevä ohjaaja tekee laadukkaita sauvajuoksusuorituksia, mutta valmennettavista ei voi sanoa samaa. Heillä on fokus nopeassa etenemisessä eivätkä he keskity opettelemaan oikeanlaiseen tekniikkaan.https://www.youtube.com/watch?v=OB0LABCYlto

Juoksin lauantaina parin tunnin lenkin. Juoksu alkaa kulkemaan jo hitusen paremmin, mutta vielä on paljon tehtävää ennen pitkää aavikkojuoksua.

Sunnuntaina juoksen 50% lenkistä metsässä ja toisen puolikkaan hiekkatiellä.

PS.

Elämä pienoiskoossa

October 12, 2019/in Uncategorized @fi /by Jukka Viljanen

Perjantain treeni oli yhtä ylä-ja alamäkeä.

Kävelin ja juoksin pitkähköä & kohtuu jyrkkää hiekkatie-rinnettä ylös ja juoksin sen alas kymmeneen kertaan.

Sauvat oli tietty antamassa vauhtia ylöspäin mentäessä.

Tämänkaltaista harjoitusta voi suositella vaikkapa ultrapitkiin polkujuoksukisoihin tähtääville juoksija-kollegoille.

Usein ultrajuoksijoiden etureidet hyytyvät pitkissä kisoissa, sillä alamäet ovat brutaalin pitkiä ja jyrkkiä….ja niitä on riittämiin. Jos olisin treenaamassa vaikkapa tunturikisoihin, niin keskittyisin alamäkijuoksuharjoitteisiin.

Ohessa on aktiivijuoksija-ja valmentaja Aki Nummelan oppeja mäkijuoksua varten.https://yle.fi/uutiset/3-7449426

Tein siis kymmenen (10) ylä-ja alamäkitreeniä, johon kului yhteensä noin 50min. Ylämäkiosuus kesti 2.15.-2.30 ja alamäkeen juoksu 1.30 (noin). Pidin ylhäällä ja alhaalla 15-30 sekunnin palautukset.

Tämä tulee olemaan osa harjoitusohjelmaa ainakin niin kauan, kun lumi tulee maahan.

Pidensin perjantaina (teleskooppi-)sauvojeni pituutta 4cm ja se oli hyvä päätös. Olen (siis) juossut hieman liian lyhyillä sauvoilla. Juoksuryhti ja muu tekeminen parani pienen pituusjusteeraamisen jälkeen merkittävästi.

Muutamassa Juoksijassa ja Hiihto-lehdessä on julkaistu kuva, jossa juoksen sauvoilla Nuuksion Swinghilliä ylös. Kuvaus tapahtui viime syksynä*)

Kyseisissä kuvissa on (ainakin) yksi tyylivirhe; minulla on niissä liian pitkät sauvat ja se ottaa pannuun niitä katsoessa. Meillä oli kuvauksissa vain yhdet sauvat eivätkä niiden pituus ollut säädettävissä.

(* pyysin myös kuvaajaa ottamaan videopätkän, kun juoksen laskettelurinnettä ylös. Huusin sieltä alhaalta, että “onko kamera käynnissä?”.

“Juu”, huusi kuvaaja. Meikä pisti kaiken peliin ja lähdin rynnimään rinnettä ylös.

Swinghillin laella kysyin kuvaajalta, notta tuliko hyvää videomatskua. “Sori, kamera ei ollut päällä” kuului kameramiehen vastaus.

Tänään lauantaina on perinteisemmän n.2h lenkin vuoro.

Page 250 of 276«‹248249250251252›»

Seikkailujuoksija

Recent Posts

  • Seikkailujen rahoitus, osa 2.
  • Seuraava juoksu?
  • Andorran sankarit!
  • Kehittyminen vaatii johdonmukaisuutta, kärsivällisyyttä ja…
  • Se 1%

Archives

Scroll to top