Ystäviä

/in /by

Tapasin eilen hyvän ystävän yli 20 vuoden takaa. Hän on asunut Yhdysvalloissa ja on muuttanut nyt takaisin Suomeen.

Hän oli saanut rapakon taakse pieniä signaaleja siitä, että meikäläinen on seikkaillut siellä sun täällä.

Eilisen lounastaaamisen yhteydessä hän tokaisi, että ei ole kovinkaan yllättynyt urani käänteistä. “Sä olet ollut aina jotenkin kreisi, joten jotain tällaista saattoi odottaa” .

Hän muistutti pitkän (mutta ei kostean) lounaan yhteydessä joistain nuoruusvuosien hönöilyistä, joista ei voi olla kovinkaan ylpeä, mutta kyllä ne vieläkin naurattavat.

Kävin lounaan jälkeen juoksemassa Nuuksiossa lenkin erään toisen ystäväni kanssa. Ylä-ja alamäkeä olisi riittänyt vaikka koko päiväksi, mutta tyydyimme kahteen tuntiin. Sekin tuntuu nyt lauantai-aamuna pohkeissa.

Ei muuta kuin kohti uusia lenkkejä. Juoksen tänään metsässä ja hiekkateillä parisen tuntia.

Lunta kaivataan

/in /by

Olen tässä oto.hommina tehnyt Juoksijaan testijuttuja. Marraskuun lehdessä on yksi maastokenkäartikkeli ja juoksutakkijuttu.

No nyt pitäsi tehdä nastakengistä artikkeli. Sitä ennen on haettava kengät maahantuojilta ja sen jälkeen kengät kuvataan Juoksijan toimistolla.

Tuohon asti homma sujunee ilman kommervenkkejä, mutta mistäs pirusta me pieraistaan lunta ja jäätä?

Olisi näet mukava testata nastakenkiä niille tarkoitetuissa olosuhteissa.

Jäähalli on yksi ratkaisu, mutta hallin jää on vaan erilainen kuin luonnon jää.

No, eiköhän me jotain keksitä.

Tulevalle talvikaudelle tulee (tietojeni mukaan) kaksi uutta nastakenkämallia. Ja sitä seuraavalle tulee myös muutama todella mielenkiintoinen uutuus.

Tänään käyn juoksemassa Nuuksiossa. Illalla menen joogastudiolle rentoutumaan.

Haastattelu

/in /by

Eräs merkittävä tekniikan alan lehden toimittaja haastatteli minua pari päivää sitten.

Juttelimme reilun tunnin kaikista niistä vempamista, joista olen retkikunnillani käyttänyt. Lista on aika pitkä.

Yhteydenpitoa varten löytyy jos jonkinlaista kapulaa. Useinmiten matkassa on kulkenut Irididium satelliittipuhelimia, joskus myös Thuraya. Viimeksi Grönlannissa tutustuin Inreach-lähettimeen ja se on kyllä ihan vimpan päälle hyvä laite.

Samoin oli häkämittari, joka kyllä piti huolen melusta, jos ja kun teltan häkäpitoisuus ylitti normitason. Loppuvaiheessa matkaa häkävaroittimen ulinä alkoi kyrsimään sen verran, että se lensi kaaressa teltan toiseen päähän…ja jatkoi siellä helvetinmoista piipitystä.

Kun veimme sen inuiittien telttaan, niin siellä se vasta ääntä päästikin. Äijät eivät olleet moksiskaan.

Häkä on koitunut joidenkin retkikuntien kohtaloksi. Olen kuullut aika monesta läheltä piti-tilanteesta. Ja meillähän v.2013 yksi mies meinasi heittää lusikan nurkkaan häkämyrkytyksestä johtuen.