3250

/in /by

Yhdeksän vuotta ja kymmenen kuukautta sitten aloitin blogikirjoitukset sportman.fi -sivustolle. Kesäkuussa on siis aika juhlia tasalukua.

Kirjoitin ensimmäiset blogitekstini Hesariin ja Juoksija-lehden nettisivulle.

Hesarin kirjoitukset liittyivät Libyan juoksuuni. Juoksijan sivuilla raportoin mm.viikon juoksureissusta Nepaliin, jossa etenein majatalosta majataloon nepalilaisen kaverini ja vuoristo-oppaan Tirtha Maskin kanssa.

Tirtha oli Royal Mountain-nimisen yrityksen kovakuntoisin heppu ja siksi he lähettivät hänet mukaani.

No, Tirtha oli kovakuntoinen miekkonen, mutta tottumaton juoksija. Olisko ollut toisena vai kolmantena juoksupäivänä, kun mies alkoi nilkuttaa. Reittimme oli rankka. Ylä-ja alamäkiä riitti, olimmehan Nepalissa.

Kysyin mieheltä useaan kertaan, että kävelläänkö, sillä nilkutus vaan paheni. Hän sanoi pärjäävänsä oikein hyvin ja halusi jatkaa kulkua juosten.

No, kuusi päivää me etenimme kohtuu liukkaasti pitkin maaseutuja. Välillä oli turkasen sumuista varsinkin silloin, kun olimme melko korkealla.

Tässä on kuvia kyseiseltä reissulta.

Näihin kuviin päättyy 3250.blogikirjoitus.

Pidän tiistain juoksuvapaata. Huomenna taas jatketaan…

Poju

/in /by

Syyskaudella 2018 päähän pälkähti (kerrankin) hyvä idea. Perustetaan uusi lehti, Polkujuoksija.

Tämänkin idean synnyttämiseen tarvittiin tiimityötä. Istuin firmamme neukkarissa päätoimittaja Tomi Savolaisen kanssa. Funtsailimme, mitä kaikkea voisimme tehdä kimpassa juoksun saralla.

Ja sitten minulla (kerrankin) välähti, perustetaan uusi lehti nimeltä Polkujuoksija. Innokkaana polkumiehenä Tomi oli heti mukana ja alkoi silmät leiskuen ideoimaan, mitä kaikkea uusi lehti pitäisi sisällään.

Esittelin lehtikonsepti-ideaa yrityksemme johtoryhmässä ja kaikki olivat sitä mieltä, että “antaa palaa”.

Muutaman yhteispalaverin jälkeen Tomi otti lehden vetovastuun.

Keväällä 2019 ilmestyi ensimmäinen PoJu eli Polkujuoksija ja noin viikko sitten painosta pullahti numero kakkonen. Maestro Savolainen ja tiimi ovat tehneet jälleen hiton hyvää työtä.

Meikäläisen kontribuutio kakkosnumeroon oli testata polkujuoksukenkiä ja kirjoittaa lyhyt kolumni.

Kirjoitin ensimmäisen kerran Juoksijaan maastokenkäarvostelun vuonna 2005; kyseessä oli Salomonin jalkine. Olihan se aikamoinen kopukka verrattuna nykyisiin Salomonin jalkineisiin.

Muistin tuolloin (2005) mainita, että kengän punainen (suoja-)väri estänee joutumasta metsästäjän saaliiksi.

Juoksin tuolloin metsässä ja poluilla ihan tavallisilla lenkkareilla, sillä maastokengät olivat a) raskaita ja b) niillä oli hiton ikävä juosta, sillä ne eivät rullaneet lainkaan.

Osa Suomessa myytävistä maastojuoksukengät on suunniteltu hieman toisenlaisiin olosuhteisiin. Jenkeissä ja Keski-Euroopassa juostaan usein kivikkoisissa olosuhteissa.

Maastokengät suunnitellaan tietysti sen mukaan.

Useissa kengissä on “rock plate”, joka estää terävien kivien tuntemukset pohjan läpi.

Rock platen miinuksena on se, että se saattaa tehdä kengästä jäykän. Tämä on meikäläiselle myrkkyä, sillä olen tottunut juoksemaan taipuisalla jalkineella.

Minulla oli viikko sitten lenkkikaverina tällainen jäykistetty jalkine. Se oli yksi Juoksijan-lehden testikengistä.

Kävelin viimeiset kilometrit kotiin ja sadattelin sitä, että ne pilasivat päivän juhlahetken (juoksulenkin).

No, mitäs mä tein niille kengille, heitin menemään?

En, annoin kaverille. Pistetään vahinko kiertämään!

No, totta puhuen kaverini juoksi niillä testilenkin ja antoi niille tuomion. “Näistä tulee hyvät mökkikengät”.

“Uusi normaali”…

/in /by

Olen jutellut viimeisen kahden viikon aikana monen urheilu-ja vapaa-ajan sektorilla työskentelevän henkilön kanssa.

Kuulen usein mainittavan sanan “uusi normaali”. Se tarkoittaa sitä, että kun koronakriisistä aikanaan toivutaan, niin koittaa aika, joka poikkeaa entisestä.

Onko edessä parempi vai huonompi aika? No, se riippuu varmaan siitä, kulkeeko yleensä kadun aurinkoista vai varjoista puolta. Näkeekö edessä mahdollisuuksia vai uhkia?

Olen kirjoittanut seuraavan (Mikko Kososen, SITRA) lauseen moneen kertaan, mutta nyt se on ajankohtaisempi kuin ehkä koskaan:

“Organisaatiot eivät suinkaan kuole siihen, että ne tekevät vääriä asioita, vaan siihen, että ne jatkavat aikanaan oikeiden asioiden tekemistä liian pitkään. Strateginen ketteryys muuttuu helposti ja huomaamatta strategiseksi halvaukseksi.”

Minulla on tästä omakohtaista kokemusta…siis siitä, että tekee oikeita asioita liian pitkään. Yritysmaailmassa ja muutenkin.

Olen uudistanut harjoitteluani viimeisen puolen vuoden aikana. Joka päiväiseen tekemiseen on tullut mukaan venyttely ja toiminnallinen, lihaskuntoa kehittävä harjoittelu.

Haen uusia ärsykkeitä. Se kehittää.

Lähetän tässä samalla terkut kaverilleni Jonelle, joka tuli eilisellä lenkillä vastaan. Uudistuminen tekee hyvää, vai mitä?